Nationalismi http://janispetrus.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133739/all Fri, 12 Jul 2019 06:49:59 +0300 fi Mitä on isänmaallisuus? http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278274-mita-on-isanmaallisuus <p>Kävin juuri Lontoossa, kaupungissa johon ei kyllästy koskaan. Lontoon taidemuseot ovat huikeita, etenkin Tate Modern, Victoria &amp; Albet Museum ja National Gallery. Viimeksi mainitussa silmään pisti jo&nbsp; kaukaa huikean kaunis järvimaisema, ja piti oikein mennä lähempää katsomaan, että mikäs se siinä. <em>Keitelehän</em> se oli, <strong>Akseli Gallen-Kallelan </strong>maalaus vuodelta 1905. Tuntui hienolta nähdä tässä monikulttuurisuuden mekassa myös yksi suomalainen maalaus. National Gallery, niin. Kansallisgalleria ei siis ainakaan Britanniassa tarkoita vain brittitaiteen pyhäkköä.</p><p>Kohta sen jälkeen törmäsin myös kirjakaupassa suomalaiseen teokseen: myyntipöydällä komeili&nbsp;<strong>Pajtim Statovcin </strong>romaanin<strong>&nbsp;</strong><em>Kissani Jugoslavia </em>(2014)<em>&nbsp;</em>englanninkielinen käännös<em> My Cat Yugoslavia. </em>Hyvä Suomi! Näin hyvältä tuntui viimeksi kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Leijonat paljastuivat kaiken muun hyvän lisäksi myös lukumiehiksi.</p><p>Mietin mikä se tunne oli mikä sydämessäni läikähti, ja paremman puutteessa kutsun sitä isänmaallisuudeksi. Sitähän se on: ylpeyttä siitä mitä oman kansan parhaat miehet ovat saaneet aikaan. Tietoisuutta siitä että meistäkin on jäänyt jotain mikä maailmalla muistetaan.</p><p>Kotimaahan palattuani sain harmikseni huomata, että jotain niin jaloa kuin aito isänmaallisuus ollaan tahraamassa kutsumalla kansallismielisyydeksi jotain, mikä on kaikkea muuta. &quot;Kansallismielisten liittouma&quot; (KL) järjestää elokuussa Turun terrori-iskun muistopäivänä&nbsp;kulkueen, jonka päätteeksi lasketaan kukkalaite Aurajokeen. Tietenkin tapahtuman tarkoituksena on kritisoida uutta hallitusta ja koko valtiovaltaa, koska KL on äärioikeiston koalitio, joka niittaa yhteen hovioikeudessa kielletyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL), Soldiers of Odinin ja Suomen Sisun kaltaisia toimijoita.</p><p>Ei näitten uusnatsien marssilla ole mitään tekemistä kansallismielisyyden kanssa. PVL on ruotsalaisen natsijärjestön suomalainen etäispesäke. Heidän marssinsa on pelkästään terrori-iskun uhrien muiston häpäisyä, surkea yritys käyttää viattomia uhreja uusnatsien keppihevosena ja hurskastella meidän kaikkien tuntemalla surulla. Jos vastenmielistä moraaliposeerausta on olemassa, niin tämä uusnatsien kukkaistyttöily on juuri sitä. Burleski on vähemmän groteskia.</p> Kävin juuri Lontoossa, kaupungissa johon ei kyllästy koskaan. Lontoon taidemuseot ovat huikeita, etenkin Tate Modern, Victoria & Albet Museum ja National Gallery. Viimeksi mainitussa silmään pisti jo  kaukaa huikean kaunis järvimaisema, ja piti oikein mennä lähempää katsomaan, että mikäs se siinä. Keitelehän se oli, Akseli Gallen-Kallelan maalaus vuodelta 1905. Tuntui hienolta nähdä tässä monikulttuurisuuden mekassa myös yksi suomalainen maalaus. National Gallery, niin. Kansallisgalleria ei siis ainakaan Britanniassa tarkoita vain brittitaiteen pyhäkköä.

Kohta sen jälkeen törmäsin myös kirjakaupassa suomalaiseen teokseen: myyntipöydällä komeili Pajtim Statovcin romaanin Kissani Jugoslavia (2014) englanninkielinen käännös My Cat Yugoslavia. Hyvä Suomi! Näin hyvältä tuntui viimeksi kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Leijonat paljastuivat kaiken muun hyvän lisäksi myös lukumiehiksi.

Mietin mikä se tunne oli mikä sydämessäni läikähti, ja paremman puutteessa kutsun sitä isänmaallisuudeksi. Sitähän se on: ylpeyttä siitä mitä oman kansan parhaat miehet ovat saaneet aikaan. Tietoisuutta siitä että meistäkin on jäänyt jotain mikä maailmalla muistetaan.

Kotimaahan palattuani sain harmikseni huomata, että jotain niin jaloa kuin aito isänmaallisuus ollaan tahraamassa kutsumalla kansallismielisyydeksi jotain, mikä on kaikkea muuta. "Kansallismielisten liittouma" (KL) järjestää elokuussa Turun terrori-iskun muistopäivänä kulkueen, jonka päätteeksi lasketaan kukkalaite Aurajokeen. Tietenkin tapahtuman tarkoituksena on kritisoida uutta hallitusta ja koko valtiovaltaa, koska KL on äärioikeiston koalitio, joka niittaa yhteen hovioikeudessa kielletyn Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL), Soldiers of Odinin ja Suomen Sisun kaltaisia toimijoita.

Ei näitten uusnatsien marssilla ole mitään tekemistä kansallismielisyyden kanssa. PVL on ruotsalaisen natsijärjestön suomalainen etäispesäke. Heidän marssinsa on pelkästään terrori-iskun uhrien muiston häpäisyä, surkea yritys käyttää viattomia uhreja uusnatsien keppihevosena ja hurskastella meidän kaikkien tuntemalla surulla. Jos vastenmielistä moraaliposeerausta on olemassa, niin tämä uusnatsien kukkaistyttöily on juuri sitä. Burleski on vähemmän groteskia.

]]>
78 http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278274-mita-on-isanmaallisuus#comments Kotimaa Akseli Gallen-Kallela Isänmaallisuus Kansallismielisyys Nationalismi Uusnatsit Fri, 12 Jul 2019 03:49:59 +0000 Mika Lamminpää http://mikalamminp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278274-mita-on-isanmaallisuus
Rasismin luurangot kolistelevat ulos komeroistaan http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277324-rasismin-luurangot-kolistelevat-ulos-komeroistaan <p>Rasismin luurangot kolistelevat ulos komeroistaan, kun Euroopan rasistiset, äärioikeistolaiset ja äärinationalistiset puolueet kokoavat voimansa yhteen ja muodostavat 73 mepin europarlamenttiryhmän jonka nimeksi tulee&nbsp;<strong>Identiteetti ja demokratia.</strong></p><p>Kysymyksiä nousee mieleen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Ovatko eurooppalaiset todella tällaisia?</p><p>Tätäkö Eurooppa haluaa?</p><p>Tätäkö eurooppalaiset haluavat?</p><p>Haluavatko he palata menneeseen, nationalismiin, etnonationalismiin ja kansalliseen eristäytymiseen.</p><p>Meneekö vuosikymmenten hyvä edistyksellinen kehitys hukkaan ja häviääkö sen kehityksen seurauksena oleva hyvä globaali maailmantalous?</p><p>Aletaanko Euroopassa taas sotimaan?</p><hr /><p>Onneksi Euroopan parlamentissa on 751 jäsentä. siis yhteensä&nbsp; 678 jäsentä, jotka eivät kuulu samaan ryhmään rasistien kanssa.&nbsp;</p><p>Onneksi rasistirymittymääkin yhdistää vain rasismi, muissa asioissa he ovat kaikki eri mieltä.</p><p>Kansallismielisyyskään ei voi yhdistää, koska kussakin maassa ollaan oman maan mielisiä, muut maat ovat vihollisia joita voidaan käyttää hyväksi, joita voidaan petkuttaa ja joita vastaan voidaan käydä sotia maa-alueiden valtaamiseksi.&nbsp;</p><p>Eri maiden kansallismieliset eivät voi solmia liittoja keskenään, sillä ne ovat luonnostaan toistensa vihollisia, tai sitten ne ovat alistetussa asemassa toisiin kansallismielisiin valtioihin nähden.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Rasismin luurangot kolistelevat ulos komeroistaan, kun Euroopan rasistiset, äärioikeistolaiset ja äärinationalistiset puolueet kokoavat voimansa yhteen ja muodostavat 73 mepin europarlamenttiryhmän jonka nimeksi tulee Identiteetti ja demokratia.

Kysymyksiä nousee mieleen.  

Ovatko eurooppalaiset todella tällaisia?

Tätäkö Eurooppa haluaa?

Tätäkö eurooppalaiset haluavat?

Haluavatko he palata menneeseen, nationalismiin, etnonationalismiin ja kansalliseen eristäytymiseen.

Meneekö vuosikymmenten hyvä edistyksellinen kehitys hukkaan ja häviääkö sen kehityksen seurauksena oleva hyvä globaali maailmantalous?

Aletaanko Euroopassa taas sotimaan?


Onneksi Euroopan parlamentissa on 751 jäsentä. siis yhteensä  678 jäsentä, jotka eivät kuulu samaan ryhmään rasistien kanssa. 

Onneksi rasistirymittymääkin yhdistää vain rasismi, muissa asioissa he ovat kaikki eri mieltä.

Kansallismielisyyskään ei voi yhdistää, koska kussakin maassa ollaan oman maan mielisiä, muut maat ovat vihollisia joita voidaan käyttää hyväksi, joita voidaan petkuttaa ja joita vastaan voidaan käydä sotia maa-alueiden valtaamiseksi. 

Eri maiden kansallismieliset eivät voi solmia liittoja keskenään, sillä ne ovat luonnostaan toistensa vihollisia, tai sitten ne ovat alistetussa asemassa toisiin kansallismielisiin valtioihin nähden.

]]>
25 http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277324-rasismin-luurangot-kolistelevat-ulos-komeroistaan#comments Nationalismi Oikeistopopulismi Perussuomalainen Rasismi Fri, 14 Jun 2019 09:26:20 +0000 Arto Vihavainen http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277324-rasismin-luurangot-kolistelevat-ulos-komeroistaan
Brexit voisi tuoda punavihreän enemmistön, mutta Eurooppa on tärkeämpi http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276591-brexit-voisi-tuoda-punavihrean-enemmiston-mutta-eurooppa-on-tarkeampi <p>Kukapa olisi suomalaismedian ennakkojuttujen perusteella uskonut, että demarit voittavat eurovaalit Alankomaissa, Espanjassa ja jopa Virossa? Tai että vaalien suuret nousijat ovat liberaalit ja vihreät.</p><p>Vaalituloksen selvittyä sosialidemokraattien kärkiehdokas Frans Timmermans piti järkyttävän asiallisen puheen, jossa hän keskittyi unionin tuleviin tehtäviin ja tarkasteli paikanjakoa pelkästään niiden valossa:</p><p>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/lAAZsYHglbM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/lAAZsYHglbM?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Tottahan on, että kahdella suurimmalla ryhmällä ei enää ole yhteensä enemmistöä. Mutta totta lienee sekin, että punavihreitä saattaisi ruveta houkuttamaan brexitin toteutuminen.</p><p>Mikäli britit, Farage ja muut, tosiaan lähtevät europarlamentista, Suomen uuden hallituskoalition tapaisella yhteistyöllä olisi siellä yllättävän vahva asema. Oli miten oli, Timmermans korosti, että nationalistien kanssa yhteistyötä ei tehdä. Lähtisikö EPP suureen koalitioon ilman Unkarin Fidesziä?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kukapa olisi suomalaismedian ennakkojuttujen perusteella uskonut, että demarit voittavat eurovaalit Alankomaissa, Espanjassa ja jopa Virossa? Tai että vaalien suuret nousijat ovat liberaalit ja vihreät.

Vaalituloksen selvittyä sosialidemokraattien kärkiehdokas Frans Timmermans piti järkyttävän asiallisen puheen, jossa hän keskittyi unionin tuleviin tehtäviin ja tarkasteli paikanjakoa pelkästään niiden valossa:

https://www.youtube.com/watch?v=lAAZsYHglbM

Tottahan on, että kahdella suurimmalla ryhmällä ei enää ole yhteensä enemmistöä. Mutta totta lienee sekin, että punavihreitä saattaisi ruveta houkuttamaan brexitin toteutuminen.

Mikäli britit, Farage ja muut, tosiaan lähtevät europarlamentista, Suomen uuden hallituskoalition tapaisella yhteistyöllä olisi siellä yllättävän vahva asema. Oli miten oli, Timmermans korosti, että nationalistien kanssa yhteistyötä ei tehdä. Lähtisikö EPP suureen koalitioon ilman Unkarin Fidesziä?

]]>
20 http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276591-brexit-voisi-tuoda-punavihrean-enemmiston-mutta-eurooppa-on-tarkeampi#comments Europarlamentin vaalit 2019 Frans Timmermans Nationalismi Sosialidemokraatit Viktor Orbán Sun, 26 May 2019 23:47:28 +0000 Jari-Pekka Vuorela http://jpvuorela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276591-brexit-voisi-tuoda-punavihrean-enemmiston-mutta-eurooppa-on-tarkeampi
Viro uuden hallituksen myötä Unkarin ja Puolan kerhoon? http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273706-viro-uuden-hallituksen-myota-maan-unkarin-ja-puolan-kerhoon <p><a href="https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pakolaisvastainen-aarioikeisto-paasemassa-viron-hallitukseen-tallainen-on-edustajapaikkansa-tuplannut-ekre-puolue-luvassa-kansanaanestys-avioliiton-maaritelmasta/7355638#gs.43u7zs">Tuoreiden tietojen mukaan</a> Virossa on päästy sopuun uudesta hallituspohjasta. Hallituksen muodostavat Keskustapuolue, Isänmaa-puolue ja oikeistoradikaali Viron konservatiivinen kansanpuolue (Ekre). Uuden hallitusohjelman linjauksissa Ekren kädenjälki näkyy erityisesti maahanmuuttopoliittisissa ja avioliittoon liittyvissä linjauksissa.</p><p>Homo- ja aborttivastaisella vaalikampanjallaan profiloitunut Ekre on saanut hallitusohjelmaan kirjauksen, että Virossa järjestetään kansanäänestys avioliiton määritelmästä vuonna 2021.</p><p>Lisäksi uuden hallituksen ohjelman mukaan Viro ei ota yhtään kiintiöpakolaista.</p><p>Ekre kaksinkertaisti vaaleissa kannatuksensa ja sai 19 paikkaa 101 jäsenen Riikikoguun.</p><p>Ekre vastustaa EU:n keskusvaltaa sekä kannattaa virolaista nationalismia ja perinteisiä perhearvoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tuoreiden tietojen mukaan Virossa on päästy sopuun uudesta hallituspohjasta. Hallituksen muodostavat Keskustapuolue, Isänmaa-puolue ja oikeistoradikaali Viron konservatiivinen kansanpuolue (Ekre). Uuden hallitusohjelman linjauksissa Ekren kädenjälki näkyy erityisesti maahanmuuttopoliittisissa ja avioliittoon liittyvissä linjauksissa.

Homo- ja aborttivastaisella vaalikampanjallaan profiloitunut Ekre on saanut hallitusohjelmaan kirjauksen, että Virossa järjestetään kansanäänestys avioliiton määritelmästä vuonna 2021.

Lisäksi uuden hallituksen ohjelman mukaan Viro ei ota yhtään kiintiöpakolaista.

Ekre kaksinkertaisti vaaleissa kannatuksensa ja sai 19 paikkaa 101 jäsenen Riikikoguun.

Ekre vastustaa EU:n keskusvaltaa sekä kannattaa virolaista nationalismia ja perinteisiä perhearvoja.

]]>
56 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273706-viro-uuden-hallituksen-myota-maan-unkarin-ja-puolan-kerhoon#comments Ekre Nationalismi Viro Viron konservatiiviinen kansanpuolue Sun, 07 Apr 2019 16:58:31 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273706-viro-uuden-hallituksen-myota-maan-unkarin-ja-puolan-kerhoon
KD:n ja PS:n eduskuntavaaliehdokkailta yhteinen vaalimanifesti http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273542-kdn-ja-psn-eduskuntavaaliehdokkailta-yhteinen-vaalimanifesti <p>Mittava joukko Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaita on antanut yhteisen manifestin nimeltään Sananvapausjulistus 2019. Yhteensä 25 ehdokkaan allekirjoittamassa manifestissa on mukana seitsemän istuvaa kansanedustajaa. Allekirjoittajat ovat yhdeksästä vaalipiiristä. Manifestiin aloite tuli Kristillisdemokraattien helsinkiläiseltä valtuutetulta ja eduskuntavaaliehdokkaalta Mika Ebelingiltä.</p><p>Manifestin allekirjoittaneet istuvat kansanedustajat ovat Kristillisdemokraateista Antero Laukkanen, Päivi Räsänen, Sari Tanus ja Peter Östman sekä Perussuomalaisista Mika Raatikainen, Laura Huhtasaari ja Toimi Kankaanniemi. Peter Östman on Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Vain puolueen puheenjohtajan ja kansanedustajan Sari Essayahin allekirjoitus puuttuu manifestista.</p><p>&rdquo;<em>Sananvapauden tila Suomessa on huono. Erityisesti konservatiivisia kristittyjä ja kansallismielisiä isänmaan ystäviä syrjitään. Mikäli tulen valituksi eduskuntaan näissä eduskuntavaaleissa, tulen puolustamaan voimakkaasti jokaisen suomalaisen sananvapautta.</em>&rdquo;, todetaan Mika Ebelingin sivuillaan julkistamassa manifestissa.</p><p>Tämä vahvistaa entisestään muutaman viime vuoden aikana Kristillisdemokraateissa havaittua kehitystä kohti oikeistoradikaalia suuntaa.</p><p>Manifesti yhdistää peittelemättä Kristillisdemokraattien pääasiassa edustaman konservatiivikristillisyyden Perussuomalaisiin yleensä liitettyyn nationalismiin.</p><p>Julistuksesta on uutisoinut oikeistoradikaali EU-, maahanmuutto-, islam- ja HLBTI-vastainen Oikea Media-verkkojulkaisu, missä on sekä Kristillisdemokraattien että Perussuomalaisten eduskuntavaalimainoksia.</p><p>Lue myös:</p><p><a href="http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271736-euroopan-kansanpuolue-ja-suomalainen-fidesz-ilmio" target="_blank"><em>Euroopan kansanpuolue ja suomalainen Fidesz -ilmiö</em>, US Puheenvuoro, Veskun blogi, 16.3.2019</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mittava joukko Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaita on antanut yhteisen manifestin nimeltään Sananvapausjulistus 2019. Yhteensä 25 ehdokkaan allekirjoittamassa manifestissa on mukana seitsemän istuvaa kansanedustajaa. Allekirjoittajat ovat yhdeksästä vaalipiiristä. Manifestiin aloite tuli Kristillisdemokraattien helsinkiläiseltä valtuutetulta ja eduskuntavaaliehdokkaalta Mika Ebelingiltä.

Manifestin allekirjoittaneet istuvat kansanedustajat ovat Kristillisdemokraateista Antero Laukkanen, Päivi Räsänen, Sari Tanus ja Peter Östman sekä Perussuomalaisista Mika Raatikainen, Laura Huhtasaari ja Toimi Kankaanniemi. Peter Östman on Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Vain puolueen puheenjohtajan ja kansanedustajan Sari Essayahin allekirjoitus puuttuu manifestista.

Sananvapauden tila Suomessa on huono. Erityisesti konservatiivisia kristittyjä ja kansallismielisiä isänmaan ystäviä syrjitään. Mikäli tulen valituksi eduskuntaan näissä eduskuntavaaleissa, tulen puolustamaan voimakkaasti jokaisen suomalaisen sananvapautta.”, todetaan Mika Ebelingin sivuillaan julkistamassa manifestissa.

Tämä vahvistaa entisestään muutaman viime vuoden aikana Kristillisdemokraateissa havaittua kehitystä kohti oikeistoradikaalia suuntaa.

Manifesti yhdistää peittelemättä Kristillisdemokraattien pääasiassa edustaman konservatiivikristillisyyden Perussuomalaisiin yleensä liitettyyn nationalismiin.

Julistuksesta on uutisoinut oikeistoradikaali EU-, maahanmuutto-, islam- ja HLBTI-vastainen Oikea Media-verkkojulkaisu, missä on sekä Kristillisdemokraattien että Perussuomalaisten eduskuntavaalimainoksia.

Lue myös:

Euroopan kansanpuolue ja suomalainen Fidesz -ilmiö, US Puheenvuoro, Veskun blogi, 16.3.2019

]]>
24 http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273542-kdn-ja-psn-eduskuntavaaliehdokkailta-yhteinen-vaalimanifesti#comments Konservatiivikristillisyys Kristillisdemokraatit Nationalismi Perussuomalaiset Sananvapaus Fri, 05 Apr 2019 16:32:33 +0000 Vesa-Matti Louekoski http://vmlouek.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273542-kdn-ja-psn-eduskuntavaaliehdokkailta-yhteinen-vaalimanifesti
Mikä etnonationalismissa niin pelottaa? http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273364-mika-etnonationalismissa-niin-pelottaa <p>Suomessa on elänyt läpi vuosisatojen varsin homogeeninen väestö. Historian aikana tapahtuneet lukuisat sodat ja miehitykset eivät ole vaarantaneet suomalaisten kansallista olemassaoloa, vaikka suomalainen kansallisvaltio syntyi vasta päälle sata vuotta sitten. Aiemmin ainoastaan ruotsalaisten siirtolaisuus Suomeen keskiajan alussa rikkoi tätä kokonaisuutta.</p> <p>Suomenkielisten osuus Suomen väestöstä oli vielä 1990 93,5 % ja ruotsinkielisten taas 5,9 %. Nämä yhteensä muodostavat 99,4 % väestöstä. Väestö oli siis näin homogeeninen ja etnisesti yhtenäinen alle 30 vuotta sitten. Mutta siitä alkaen suomalaisen väestön osuus on laskenut huomattavasti, vieraskielisten taas kasvanut. 2018 suomenkielisiä oli enää vain 87,6 % ja ruotsinkielisiä 5,2 %. Suomalaisten osuus on laskenut useita prosenttiyksiköitä, kun taas vieraskielisten määrä on kasvanut liki 15-kertaiseksi. Suomessa ei tilastoida etnisyyden mukaan, joten yleistys on karkea ja mahdollisesti alakanttiin.</p> <p>Onko tämän kehityksen osoittaminen ja sen toteaminen ongelmaksi väärin? Etnonationalismi hylkää ajatuksen maahanmuuttajien assimilaatiosta suomalaiseen väestöön. Maahanmuuttajien sopeutuminen ja suomen kielen taitaminen eivät muuta sitä seikkaa, että vieraan väestön kasvaessa suomalainen väestö jää hiljalleen alakynteen. Somalista ei tule kuin taikatempusta suomalaista, ja sama päinvastoin. Mitä suuremmaksi muut eri etnisyydet kasvavat Suomessa, sitä voimakkaammin ne alkavat ajaa omia etujaan. Lisääntyvä vieraan väestön pysyvä läsnäolo muuttaa yhteiskunnan mosaiikkimaiseksi. Se on pois meiltä suomalaisilta.</p> <p>Etnonationalistille käsitys suomalaisuudesta, tai muistakaan kansallisuuksista, ei ole viitseliäisyyskysymys. Suomen kielen osaaminen, saunassa käynti ja Suomen lätkämaajoukkueen kannattaminen ei tee kenestäkään suomalaista. Esimerkiksi Perussuomalaisten periaateohjelmassa todetaan tiiviisti, että &rdquo;suomalaisuus tuntuu sydämessä&rdquo;. Tässä tiivistyy kaksi suomalaisuuden tärkeää ominaisuutta: kansallistunne ja perimä. Kansakunnallamme on ylisukupolvinen yhteys meitä edeltäviin sukupolviin suomalaisen perimän kautta. Suomalaisuutta on vaikea vaalia, jos tunne ja ymmärrys suomalaisuudesta ovat hyvin hatara. Mikäli suomalaisuutta muovataan liberaalisti avoimeksi kaikille väestöille, on kansakuntamme olemassaolon kohtalo todennäköisesti hyvin turmiollinen. Karrikoidusti voi kysyä, että näyttääkö Suomi enää suomalaiselta, jos väestöstämme yli puolet muistuttaa Pohjois-Afrikan väestöä.</p> <p>Jotkut ihmiset ovat todenneet, että etnonationalismia ei tarvitse maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen ja että miedommalla ajattelulla ikään kuin saavutettaisiin yhteiset päämäärät paremmin. Mutta pelkkä maahanmuuton tyrehtyminen ei välttämättä ratkaise ongelmia, jos maassa laillisesti oleva muukalaisväestö kasvattaa suhteellista osuuttaan ja suomalainen väestö pienenee entiseen tahtiin. Muun muassa Pew Researchin taannoisessa tutkimuksessa arvioitiin, että maahanmuuton lakkauttamisesta huolimatta muslimien osuus Suomen väestöstä kasvaisi liki kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Vain harva maahanmuuttokriitikko pitäisi näitä ihmisiä lopulta suomalaisina. Ongelma siis säilyy, vaikka maahanmuuttopolitiikka olisi saavuttanut toivotut tavoitteet. Laajempi käsitys suomalaisuuden ainutlaatuisesta luonteesta tulisi läpi leikata laajemmin eri politiikan sektoreita palvelemaan nimenomaan suomalaisen väestön etuja, ei vain maahanmuuttopolitiikassa. Etnonationalismilla on tähän näkökulmaan ja mahdolliseen ongelmaan ratkaisut ja vastaukset, toisin kuin liberaalilla näkökulmalla nationalismiin.</p> <p>Mikä etnonationalismissa pelottaa? Miksi se pelottaa myös maahanmuuttokriittisiä? Useilla edes jossain määrin kansallismielisillä poliitikoilla on pakottava tarve irtisanoutua etnonationalistisesta politiikasta tai ajattelumaailmasta. Tämä siitä huolimatta, että nämä itse viljelevät sosiaalisessa mediassa ja kirjoituksissaan etnonationalistisia teemoja ja retoriikkaa, kuten puhumalla väestönvaihdoksesta, suomalaisesta Suomesta ja erittelemällä &rdquo;suomalaisista&rdquo; erikseen kantaväestö. Etnonationalisteilla ei ole intressejä aloittaa rajuja poliittisia toimenpiteitä, jos ja kun suomalaisen väestön valta ja olemassaolo suomalaisten kansallisvaltiossa Suomessa on turvattu. Etnonationalisteille itseisarvona on suomalainen Suomi ja sen vaaliminen sellaisena. Tämän pitäisi olla jokaisen kansallismielisen intresseissä. Kansallismielisyys on itsessään etnonationalismia, sillä siinä yhdistyvät tiiviisti kieli, kulttuuri ja syntyperä. Mikäli ei haluta ottaa huomioon syntyperän merkitystä kansallisuudessa, ei silloin voi olla kansallismielinen. Karkeasti voisi todeta, että tällaisten ihmisten mielestä Suomen rajojen ulkopuolella asuu yli 7 miljardia potentiaalista suomalaista.</p> <p>Etnonationalismi, eli kansallismielisyys tarjoaa aatteena kestävän ja kokonaisvaltaisen näkökulman politiikkaan. Sillä on olemassa oma eturyhmä ja se eturyhmä on selkeästi tunnistettu. Suomalaiset kansallismieliset tunnistavat oman viiteryhmänsä ja suomalaiskansallisen identiteetin. Kansallismielisellä ajattelulla ja toteutuneella politiikalla Suomi myös näyttää suomalaiselta läpi tulevien sukupolvien.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on elänyt läpi vuosisatojen varsin homogeeninen väestö. Historian aikana tapahtuneet lukuisat sodat ja miehitykset eivät ole vaarantaneet suomalaisten kansallista olemassaoloa, vaikka suomalainen kansallisvaltio syntyi vasta päälle sata vuotta sitten. Aiemmin ainoastaan ruotsalaisten siirtolaisuus Suomeen keskiajan alussa rikkoi tätä kokonaisuutta.

Suomenkielisten osuus Suomen väestöstä oli vielä 1990 93,5 % ja ruotsinkielisten taas 5,9 %. Nämä yhteensä muodostavat 99,4 % väestöstä. Väestö oli siis näin homogeeninen ja etnisesti yhtenäinen alle 30 vuotta sitten. Mutta siitä alkaen suomalaisen väestön osuus on laskenut huomattavasti, vieraskielisten taas kasvanut. 2018 suomenkielisiä oli enää vain 87,6 % ja ruotsinkielisiä 5,2 %. Suomalaisten osuus on laskenut useita prosenttiyksiköitä, kun taas vieraskielisten määrä on kasvanut liki 15-kertaiseksi. Suomessa ei tilastoida etnisyyden mukaan, joten yleistys on karkea ja mahdollisesti alakanttiin.

Onko tämän kehityksen osoittaminen ja sen toteaminen ongelmaksi väärin? Etnonationalismi hylkää ajatuksen maahanmuuttajien assimilaatiosta suomalaiseen väestöön. Maahanmuuttajien sopeutuminen ja suomen kielen taitaminen eivät muuta sitä seikkaa, että vieraan väestön kasvaessa suomalainen väestö jää hiljalleen alakynteen. Somalista ei tule kuin taikatempusta suomalaista, ja sama päinvastoin. Mitä suuremmaksi muut eri etnisyydet kasvavat Suomessa, sitä voimakkaammin ne alkavat ajaa omia etujaan. Lisääntyvä vieraan väestön pysyvä läsnäolo muuttaa yhteiskunnan mosaiikkimaiseksi. Se on pois meiltä suomalaisilta.

Etnonationalistille käsitys suomalaisuudesta, tai muistakaan kansallisuuksista, ei ole viitseliäisyyskysymys. Suomen kielen osaaminen, saunassa käynti ja Suomen lätkämaajoukkueen kannattaminen ei tee kenestäkään suomalaista. Esimerkiksi Perussuomalaisten periaateohjelmassa todetaan tiiviisti, että ”suomalaisuus tuntuu sydämessä”. Tässä tiivistyy kaksi suomalaisuuden tärkeää ominaisuutta: kansallistunne ja perimä. Kansakunnallamme on ylisukupolvinen yhteys meitä edeltäviin sukupolviin suomalaisen perimän kautta. Suomalaisuutta on vaikea vaalia, jos tunne ja ymmärrys suomalaisuudesta ovat hyvin hatara. Mikäli suomalaisuutta muovataan liberaalisti avoimeksi kaikille väestöille, on kansakuntamme olemassaolon kohtalo todennäköisesti hyvin turmiollinen. Karrikoidusti voi kysyä, että näyttääkö Suomi enää suomalaiselta, jos väestöstämme yli puolet muistuttaa Pohjois-Afrikan väestöä.

Jotkut ihmiset ovat todenneet, että etnonationalismia ei tarvitse maahanmuuttopolitiikan kiristämiseen ja että miedommalla ajattelulla ikään kuin saavutettaisiin yhteiset päämäärät paremmin. Mutta pelkkä maahanmuuton tyrehtyminen ei välttämättä ratkaise ongelmia, jos maassa laillisesti oleva muukalaisväestö kasvattaa suhteellista osuuttaan ja suomalainen väestö pienenee entiseen tahtiin. Muun muassa Pew Researchin taannoisessa tutkimuksessa arvioitiin, että maahanmuuton lakkauttamisesta huolimatta muslimien osuus Suomen väestöstä kasvaisi liki kaksinkertaiseksi vuoteen 2050 mennessä. Vain harva maahanmuuttokriitikko pitäisi näitä ihmisiä lopulta suomalaisina. Ongelma siis säilyy, vaikka maahanmuuttopolitiikka olisi saavuttanut toivotut tavoitteet. Laajempi käsitys suomalaisuuden ainutlaatuisesta luonteesta tulisi läpi leikata laajemmin eri politiikan sektoreita palvelemaan nimenomaan suomalaisen väestön etuja, ei vain maahanmuuttopolitiikassa. Etnonationalismilla on tähän näkökulmaan ja mahdolliseen ongelmaan ratkaisut ja vastaukset, toisin kuin liberaalilla näkökulmalla nationalismiin.

Mikä etnonationalismissa pelottaa? Miksi se pelottaa myös maahanmuuttokriittisiä? Useilla edes jossain määrin kansallismielisillä poliitikoilla on pakottava tarve irtisanoutua etnonationalistisesta politiikasta tai ajattelumaailmasta. Tämä siitä huolimatta, että nämä itse viljelevät sosiaalisessa mediassa ja kirjoituksissaan etnonationalistisia teemoja ja retoriikkaa, kuten puhumalla väestönvaihdoksesta, suomalaisesta Suomesta ja erittelemällä ”suomalaisista” erikseen kantaväestö. Etnonationalisteilla ei ole intressejä aloittaa rajuja poliittisia toimenpiteitä, jos ja kun suomalaisen väestön valta ja olemassaolo suomalaisten kansallisvaltiossa Suomessa on turvattu. Etnonationalisteille itseisarvona on suomalainen Suomi ja sen vaaliminen sellaisena. Tämän pitäisi olla jokaisen kansallismielisen intresseissä. Kansallismielisyys on itsessään etnonationalismia, sillä siinä yhdistyvät tiiviisti kieli, kulttuuri ja syntyperä. Mikäli ei haluta ottaa huomioon syntyperän merkitystä kansallisuudessa, ei silloin voi olla kansallismielinen. Karkeasti voisi todeta, että tällaisten ihmisten mielestä Suomen rajojen ulkopuolella asuu yli 7 miljardia potentiaalista suomalaista.

Etnonationalismi, eli kansallismielisyys tarjoaa aatteena kestävän ja kokonaisvaltaisen näkökulman politiikkaan. Sillä on olemassa oma eturyhmä ja se eturyhmä on selkeästi tunnistettu. Suomalaiset kansallismieliset tunnistavat oman viiteryhmänsä ja suomalaiskansallisen identiteetin. Kansallismielisellä ajattelulla ja toteutuneella politiikalla Suomi myös näyttää suomalaiselta läpi tulevien sukupolvien.

]]>
4 http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273364-mika-etnonationalismissa-niin-pelottaa#comments Etnonationalismi Kansallismielisyys Maahanmuutto Nationalismi suomalaisuus Wed, 03 Apr 2019 18:32:24 +0000 Matti Haapala http://mattihaapala94.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273364-mika-etnonationalismissa-niin-pelottaa
Korkman suomii populismia heikoin tuloksin http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273196-korkman-suomii-populismia-heikoin-tuloksin <p><strong>&nbsp;</strong>Sixten Korkman on kirjoittanut kolumnin tämän päivän Hesariin otsikolla &rdquo;Kuka hyötyy populismista?&rdquo;. Populismilla ei ole tarkkaa määritelmää, ja sen vuoksi sitä voi käyttää aina sopivassa tilanteessa lyömäaseena. Puhujat käyttävät populismi-termiä selittämään jotain ilmiötä, jota pitää vahingollisena. Koska populismilla ei ole selvää aatepohjaa kuten vaikkapa kommunismilla, niin jonkin asian selittäminen populismin kautta ei anna mitään todellisia perusteita. Minusta Korkmanin kirjoitus on hyvin epäselvä ja teksti hyppii asiasta toiseen. Kaikki maailmassa havaittavat negatiiviset asiat näyttävät Korkmanin mielestä kiertyvän jotenkin populismin syyksi.</p><p>Korkmanin mielestä kansallisvaltion ja globalisaation yhteentörmäys on saanut aikaan kiihkokansallista nationalismia. Natsismia ja fasismia voidaan pitää kiihkokansallisina aatteina, mutta sellaiset aatteet ovat hyvin pienessä roolissa missään Euroopan maassa. Tämän lausunnon ymmärtää sitä kautta, että Korkman kirjoittaa &rdquo;Meille vahva ja toimintakykyinen EU on keskeinen kansallinen etu&rdquo;.</p><p>Korkman sivuuttaa kokonaan analyysin siitä, miksi EU:ssa on alkanut hajoamisprosessi. Britit haluavat eroon EU:sta nimenomaan EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden vuoksi ja heille riittäisi vapaakauppa, joka taas ei tunnu sopivan EU:lle. Muutamat maat ovat sanoutuneet irti EU:n epäonnistuneesta pakolais- ja siirtolaispolitiikasta, jonka ansioista tuhansia ihmisiä on hukkunut Välimereen. Korkman toteaa, että asia on koko Euroopan yhteinen häpeä, mutta ei voi tunnustaa, että se on nimenomaan EU:n häpeä. Mitään ratkaisuehdotuksia Korkmanilla ei ole tähän ongelmaan.</p><p>Tietysti Korkman kirjoittaa myös ilmastonmuutoksesta, koska nykyään asiaa ei voi sivuuttaa missään puheessa tai kirjoituksessa. Ratkaisuehdotus Korkmanilla tähän on kansainvälinen yhteistyö, jonka populistit haluavat torjua. Kansainvälinen yhteistyö on olemassa Pariisin ilmastosopimuksen muodossa. Se vain koki kehtokuoleman, koska kukaan ei ole lahjoittanut Vihreään rahastoon yhtään taalaa Obaman jälkeen. Ja sitten on sellainen pieni tekninen ongelma, että länsimailla ei ole teknisiä ratkaisuja hiilivapaaseen yhteiskuntaan. Ironista on, että Pariisin sopimuksesta ulosjättäytyvä USA (ja siellä arkkipopulisti Trump) pienentää tuntuvasti hiilidioksidipäästäjään.</p><p>Mitä pitäisi ajatella ilmastonmuutoksesta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja globalisaatiosta. Siitä voisi ajatella niin, että globalisaation suurin hyötyjä Kiina on vapaamatkustaja Pariisin ilmastosopimuksessa ja lisää valmistuskapasiteettiaan, koska länsimaat mukaan lukien Suomi kuristaa entistä enemmän omaa teollisuuttaan päästöjen supistamisen kautta. Korkmanin iskusta tuli täysi huti.</p><p>Erikoisin Korkmanin summeeraus tulee loppuyhteenvedossa. Korkman kysyy, että &rdquo;Kuka siis hyötyy populismista?&rdquo; ja sitten hän luettelee hyötyjiä: veroja välttävät yhtiöt, plutokraatit (raharikkaat), veroparatiisit, rahanpesua harjoittavat rikolliset ja diktaattorit. EU ei ole tehnyt asialle yhtään mitään, eikä YK eikä se globalisaatiokaan. Kansallisvaltiot voivat tehdä, jos haluavat, mutta Suomikaan ei ole halunnut. Kun Korkman panee nämä asian populismin syyksi &ndash; jota hän rinnasti kiihkokansallisuuteen &ndash; niin se johtopäätös menee kyllä ihan harhaan. Erittäin hyvät toimintaolosuhteet näille asioille on luonut nimenomaan globalisaatio ja myös EU, joiden periaatteita on, että raha liikkuu vapaasti rajojen yli.</p><p>Yhteenvetona minulle jää mielikuva poliittisesta puheesta, josta en löydä minkäänlaisia akateemisia analyysejä ilmiöiden syistä. Ainoastaan kevyitä heittoja ja nekin heitot kimmahtavat useimmiten takaisin Korkmanin esittämiä aatesuuntia vastaan. Kirjoituksen suurin heikkous on, että siinä ongelmien syyksi laitetaan Korkmanille jokin niin vastenmielinen asia kuin populismi, mutta yhteenkään ongelmaan Korkmanilla ei ole muuta lääkettä kuin &hellip; kansainvälinen yhteistyö.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Sixten Korkman on kirjoittanut kolumnin tämän päivän Hesariin otsikolla ”Kuka hyötyy populismista?”. Populismilla ei ole tarkkaa määritelmää, ja sen vuoksi sitä voi käyttää aina sopivassa tilanteessa lyömäaseena. Puhujat käyttävät populismi-termiä selittämään jotain ilmiötä, jota pitää vahingollisena. Koska populismilla ei ole selvää aatepohjaa kuten vaikkapa kommunismilla, niin jonkin asian selittäminen populismin kautta ei anna mitään todellisia perusteita. Minusta Korkmanin kirjoitus on hyvin epäselvä ja teksti hyppii asiasta toiseen. Kaikki maailmassa havaittavat negatiiviset asiat näyttävät Korkmanin mielestä kiertyvän jotenkin populismin syyksi.

Korkmanin mielestä kansallisvaltion ja globalisaation yhteentörmäys on saanut aikaan kiihkokansallista nationalismia. Natsismia ja fasismia voidaan pitää kiihkokansallisina aatteina, mutta sellaiset aatteet ovat hyvin pienessä roolissa missään Euroopan maassa. Tämän lausunnon ymmärtää sitä kautta, että Korkman kirjoittaa ”Meille vahva ja toimintakykyinen EU on keskeinen kansallinen etu”.

Korkman sivuuttaa kokonaan analyysin siitä, miksi EU:ssa on alkanut hajoamisprosessi. Britit haluavat eroon EU:sta nimenomaan EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden vuoksi ja heille riittäisi vapaakauppa, joka taas ei tunnu sopivan EU:lle. Muutamat maat ovat sanoutuneet irti EU:n epäonnistuneesta pakolais- ja siirtolaispolitiikasta, jonka ansioista tuhansia ihmisiä on hukkunut Välimereen. Korkman toteaa, että asia on koko Euroopan yhteinen häpeä, mutta ei voi tunnustaa, että se on nimenomaan EU:n häpeä. Mitään ratkaisuehdotuksia Korkmanilla ei ole tähän ongelmaan.

Tietysti Korkman kirjoittaa myös ilmastonmuutoksesta, koska nykyään asiaa ei voi sivuuttaa missään puheessa tai kirjoituksessa. Ratkaisuehdotus Korkmanilla tähän on kansainvälinen yhteistyö, jonka populistit haluavat torjua. Kansainvälinen yhteistyö on olemassa Pariisin ilmastosopimuksen muodossa. Se vain koki kehtokuoleman, koska kukaan ei ole lahjoittanut Vihreään rahastoon yhtään taalaa Obaman jälkeen. Ja sitten on sellainen pieni tekninen ongelma, että länsimailla ei ole teknisiä ratkaisuja hiilivapaaseen yhteiskuntaan. Ironista on, että Pariisin sopimuksesta ulosjättäytyvä USA (ja siellä arkkipopulisti Trump) pienentää tuntuvasti hiilidioksidipäästäjään.

Mitä pitäisi ajatella ilmastonmuutoksesta, kansainvälisestä yhteistyöstä ja globalisaatiosta. Siitä voisi ajatella niin, että globalisaation suurin hyötyjä Kiina on vapaamatkustaja Pariisin ilmastosopimuksessa ja lisää valmistuskapasiteettiaan, koska länsimaat mukaan lukien Suomi kuristaa entistä enemmän omaa teollisuuttaan päästöjen supistamisen kautta. Korkmanin iskusta tuli täysi huti.

Erikoisin Korkmanin summeeraus tulee loppuyhteenvedossa. Korkman kysyy, että ”Kuka siis hyötyy populismista?” ja sitten hän luettelee hyötyjiä: veroja välttävät yhtiöt, plutokraatit (raharikkaat), veroparatiisit, rahanpesua harjoittavat rikolliset ja diktaattorit. EU ei ole tehnyt asialle yhtään mitään, eikä YK eikä se globalisaatiokaan. Kansallisvaltiot voivat tehdä, jos haluavat, mutta Suomikaan ei ole halunnut. Kun Korkman panee nämä asian populismin syyksi – jota hän rinnasti kiihkokansallisuuteen – niin se johtopäätös menee kyllä ihan harhaan. Erittäin hyvät toimintaolosuhteet näille asioille on luonut nimenomaan globalisaatio ja myös EU, joiden periaatteita on, että raha liikkuu vapaasti rajojen yli.

Yhteenvetona minulle jää mielikuva poliittisesta puheesta, josta en löydä minkäänlaisia akateemisia analyysejä ilmiöiden syistä. Ainoastaan kevyitä heittoja ja nekin heitot kimmahtavat useimmiten takaisin Korkmanin esittämiä aatesuuntia vastaan. Kirjoituksen suurin heikkous on, että siinä ongelmien syyksi laitetaan Korkmanille jokin niin vastenmielinen asia kuin populismi, mutta yhteenkään ongelmaan Korkmanilla ei ole muuta lääkettä kuin … kansainvälinen yhteistyö.

]]>
20 http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273196-korkman-suomii-populismia-heikoin-tuloksin#comments EU globalisaatio Nationalismi Populismi Tue, 02 Apr 2019 06:43:14 +0000 Antero Ollila http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273196-korkman-suomii-populismia-heikoin-tuloksin
Karttapallo http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272421-karttapallo <p><strong>Joka kodissa pitäisi olla karttapallo. Karttapallo on paljon parempi kuin seinälle ripustettava maailmankartta, sillä karttapallo ei valehtele, kuten&nbsp;<a href="http://www.viewsoftheworld.net/?p=752">karttaprojektiot</a>&nbsp;tekevät.</strong></p><p>Maailman kartoittivat eurooppalaiset, ja he valitsivat myös edelleen yleisesti käytössä olevat karttaprojektiot, jotka sijoittavat Euroopan kartan keskelle ja suurentavat sen suhteettoman suureksi esimerkiksi Afrikkaan ja Intiaan verrattuna.</p><p>(<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Dymaxion_map#/media/File:Dymaxion_projection.png">Dymaxion-projektio</a>&nbsp;näyttää kyllä mantereet oikean kokoisena, mutta keskittyy maamassoihin eikä anna oikeaa kuvaa Valtamerten koosta.)</p><p>Karttapallosta näkee, miten pieni pläntti tämä Aasian Euroopaksi kutsuttu läntinen niemimaa todellisuudessa on. Ja historian myllerrysten seurauksena se pieni pläntti on pirstoutunut vielä pienemmiksi kansallisvaltioiksi, joita ei tahdo erottaa karttapallon pinnalta ilman suurennuslasia.</p><p>Ja jokaisessa noista suurennuslasilla nähtävistä valtioista vaikuttaa puolueita ja aatteita, joiden mielestä juuri kyseinen täplä kartalla on jotenkin maagisesti muuta maailmaa parempi, ja täplän alueella asuvat ihmiset muita ihmisiä arvokkaampia.&nbsp;</p><p>Onko meidän eurooppalaisten itsetunto tosiaan näin hauras, että meidän täytyy pönkittää sitä harhaisilla kuvitelmilla?</p><p>Siksi joka kodissa pitäisi olla karttapallo. Se opettaa suhteellisuudentajua, näkemään, miten pieniä Eurooppa ja Suomi ovat.&nbsp;</p><p>Maailman kansat ovat kuin vesipisaroita meressä. Niiden erotteleminen ja arvottaminen on keinotekoista ja toivotonta.&nbsp;</p><p>Maailman talous, tiede ja kulttuuri ovat globaaleja. Meidän suomalaisten säästöt ja eläkkeet on sijoitettu kaikkialle maailmaan. Tutkijat ja taiteilijat oppivat toisiltaan kotimaasta riippumatta. Suomalaiset kuluttajat fanittavat japanilaisia animaatioita ja kiinalaiset suomalaista sarjakuvaa.<br /><br />Rajamuurit rajoittavat meitä, ne tekevät meistä pienempiä. Kun pääomat, tuotteet ja palvelut eivät liiku vapaasti, talous supistuu. Kun tiede ja kulttuuri eivät virtaa vapaasti, tieteen, taiteen ja tekniikan kehitys hiipuu. Kun ihmiset eivät kohtaa rajojen yli, heidän maailmansa kutistuu.</p><p>Valitettavasti myös ihmiskunnan ongelmat ovat globaaleja. Valtamerten muovipyörteet kokoavat jätteitä kaikkialta maailmasta. Ilmastopäästöt eivät piittaa ihmisten kartoille piirtämistä rajoista. Humanitaariset kriisit saavat ihmiset etsimään turvaa ja elantoa vaikka toiselta puolelta planeettaa.</p><p>Vain yhdessä me voimme kohdata ihmiskunnan globaalit haasteet niin, että meillä on edes toivoa selvitä niistä.</p><p>Siksi joka kodissa pitäisi olla karttapallo.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Joka kodissa pitäisi olla karttapallo. Karttapallo on paljon parempi kuin seinälle ripustettava maailmankartta, sillä karttapallo ei valehtele, kuten karttaprojektiot tekevät.

Maailman kartoittivat eurooppalaiset, ja he valitsivat myös edelleen yleisesti käytössä olevat karttaprojektiot, jotka sijoittavat Euroopan kartan keskelle ja suurentavat sen suhteettoman suureksi esimerkiksi Afrikkaan ja Intiaan verrattuna.

(Dymaxion-projektio näyttää kyllä mantereet oikean kokoisena, mutta keskittyy maamassoihin eikä anna oikeaa kuvaa Valtamerten koosta.)

Karttapallosta näkee, miten pieni pläntti tämä Aasian Euroopaksi kutsuttu läntinen niemimaa todellisuudessa on. Ja historian myllerrysten seurauksena se pieni pläntti on pirstoutunut vielä pienemmiksi kansallisvaltioiksi, joita ei tahdo erottaa karttapallon pinnalta ilman suurennuslasia.

Ja jokaisessa noista suurennuslasilla nähtävistä valtioista vaikuttaa puolueita ja aatteita, joiden mielestä juuri kyseinen täplä kartalla on jotenkin maagisesti muuta maailmaa parempi, ja täplän alueella asuvat ihmiset muita ihmisiä arvokkaampia. 

Onko meidän eurooppalaisten itsetunto tosiaan näin hauras, että meidän täytyy pönkittää sitä harhaisilla kuvitelmilla?

Siksi joka kodissa pitäisi olla karttapallo. Se opettaa suhteellisuudentajua, näkemään, miten pieniä Eurooppa ja Suomi ovat. 

Maailman kansat ovat kuin vesipisaroita meressä. Niiden erotteleminen ja arvottaminen on keinotekoista ja toivotonta. 

Maailman talous, tiede ja kulttuuri ovat globaaleja. Meidän suomalaisten säästöt ja eläkkeet on sijoitettu kaikkialle maailmaan. Tutkijat ja taiteilijat oppivat toisiltaan kotimaasta riippumatta. Suomalaiset kuluttajat fanittavat japanilaisia animaatioita ja kiinalaiset suomalaista sarjakuvaa.

Rajamuurit rajoittavat meitä, ne tekevät meistä pienempiä. Kun pääomat, tuotteet ja palvelut eivät liiku vapaasti, talous supistuu. Kun tiede ja kulttuuri eivät virtaa vapaasti, tieteen, taiteen ja tekniikan kehitys hiipuu. Kun ihmiset eivät kohtaa rajojen yli, heidän maailmansa kutistuu.

Valitettavasti myös ihmiskunnan ongelmat ovat globaaleja. Valtamerten muovipyörteet kokoavat jätteitä kaikkialta maailmasta. Ilmastopäästöt eivät piittaa ihmisten kartoille piirtämistä rajoista. Humanitaariset kriisit saavat ihmiset etsimään turvaa ja elantoa vaikka toiselta puolelta planeettaa.

Vain yhdessä me voimme kohdata ihmiskunnan globaalit haasteet niin, että meillä on edes toivoa selvitä niistä.

Siksi joka kodissa pitäisi olla karttapallo.

]]>
9 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272421-karttapallo#comments Eurooppa globalisaatio Nationalismi Sun, 24 Mar 2019 07:28:09 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272421-karttapallo
Suomalaisten syntyvyyttä tulee kasvattaa, ei vähentää http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271762-suomalaisten-syntyvyytta-tulee-kasvattaa-ei-vahentaa <p>Monet kansakunnat kuolevat vieraan valloittajan alle, tauteihin tai luonnonkatastrofeihin. Toiset kansakunnat sen sijaan kuolevat itsemurhaan. Ne menettävät omanarvontuntonsa ja uskovat, että niillä ei ole enää mitään merkitystä suuremmassa mittakaavassa. Tämän jälkeen ne kuihtuvat pois samaan tyhjään harmauteen, johon niin monet kansakunnat ennen niitä.<br /><br />Professori <strong>Janne Kotiaho</strong> <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000006035826.html">ehdottaa</a>, että lapsettomuuteen voitaisiin kannustaa jopa rahallisesti. Kotiahon perustelut ovat perinteisen linkolalaisia, eli väestönkasvu tuhoaa maailman ja meidän suomalaisten tehtävänä on kuolla planeetan vuoksi. Tämä on tietysti täysin päätöntä.<br /><br />Suomessa väestönkasvu ei ole mikään ongelma. Väestömme vähenee jo nyt, koska ihmiset eivät tee riittävästi lapsia. Väestöpyramidi on kääntymässä suuntaan, jossa vanhuksia on enemmän kuin syntyneitä. Käytännön elämässä tämä näkyy eläkepommeina, kestävyysvajeena ja muuna vastaavana.<br /><br />Holtitonta väestönkasvua tapahtuu Afrikassa ja Aasiassa, ei Euroopassa. Eurooppa on jo saavuttanut pisteen, jossa syntyvyys on samalla tasolla tai jopa matalampi kuin kuolleisuus. Mikäli kaikki maailman maat olisivat samalla tasolla, ei väestönkasvu olisi mikään ongelmna.<br /><br />Suomen, suomalaisten ja Euroopan ei pidä missään tapauksessa tehdä itsemurhaa. Vaikka koko manner räjäytettäisiin ydinaseilla, ei se siltikään olisi erityisen merkityksellistä väestönkasvun kannalta. Malthusialainen katastrofi on tapahtumassa aivan muualla päin maailmaa.<br /><br />Syntyvyyden hillitsemisen sijasta suomalaisten syntvyyttä tulisi ennemmin pyrkiä lisäämään. Tällaisia keinoja voisivat olla vaikkapa erilaiset tuloverohelpotukset (tai muut helpotukset) lapsiperheille. Ihmiskunnan ja kansakunnan tulevaisuuden varmistaminen on tärkeämpää kuin etninen itsemurha.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Monet kansakunnat kuolevat vieraan valloittajan alle, tauteihin tai luonnonkatastrofeihin. Toiset kansakunnat sen sijaan kuolevat itsemurhaan. Ne menettävät omanarvontuntonsa ja uskovat, että niillä ei ole enää mitään merkitystä suuremmassa mittakaavassa. Tämän jälkeen ne kuihtuvat pois samaan tyhjään harmauteen, johon niin monet kansakunnat ennen niitä.

Professori Janne Kotiaho ehdottaa, että lapsettomuuteen voitaisiin kannustaa jopa rahallisesti. Kotiahon perustelut ovat perinteisen linkolalaisia, eli väestönkasvu tuhoaa maailman ja meidän suomalaisten tehtävänä on kuolla planeetan vuoksi. Tämä on tietysti täysin päätöntä.

Suomessa väestönkasvu ei ole mikään ongelma. Väestömme vähenee jo nyt, koska ihmiset eivät tee riittävästi lapsia. Väestöpyramidi on kääntymässä suuntaan, jossa vanhuksia on enemmän kuin syntyneitä. Käytännön elämässä tämä näkyy eläkepommeina, kestävyysvajeena ja muuna vastaavana.

Holtitonta väestönkasvua tapahtuu Afrikassa ja Aasiassa, ei Euroopassa. Eurooppa on jo saavuttanut pisteen, jossa syntyvyys on samalla tasolla tai jopa matalampi kuin kuolleisuus. Mikäli kaikki maailman maat olisivat samalla tasolla, ei väestönkasvu olisi mikään ongelmna.

Suomen, suomalaisten ja Euroopan ei pidä missään tapauksessa tehdä itsemurhaa. Vaikka koko manner räjäytettäisiin ydinaseilla, ei se siltikään olisi erityisen merkityksellistä väestönkasvun kannalta. Malthusialainen katastrofi on tapahtumassa aivan muualla päin maailmaa.

Syntyvyyden hillitsemisen sijasta suomalaisten syntvyyttä tulisi ennemmin pyrkiä lisäämään. Tällaisia keinoja voisivat olla vaikkapa erilaiset tuloverohelpotukset (tai muut helpotukset) lapsiperheille. Ihmiskunnan ja kansakunnan tulevaisuuden varmistaminen on tärkeämpää kuin etninen itsemurha.

]]>
18 http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271762-suomalaisten-syntyvyytta-tulee-kasvattaa-ei-vahentaa#comments Malthusialainen katastrofi Nationalismi Pentti Linkola Syntyvyys Väestönkasvu Sat, 16 Mar 2019 09:10:02 +0000 Jiri Keronen http://herrakeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271762-suomalaisten-syntyvyytta-tulee-kasvattaa-ei-vahentaa
Hiihdon MM-kisat tuotava tälle vuosituhannelle http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270362-hiihdon-mm-kisat-tuotava-talle-vuosituhannelle <p><strong>HIIHDON MM-KISAT</strong> ovat vallanneet Ylen tv:n kakkoskanavan ja melkein puolet sanomalehtien sivuista. Sunnuntaina 24.2. Suomen urheiluhullut odottivat varmoja mitaleja. Mutta pieleen meni ja pettymys tuli. Parisprinteissä mitaleja pidettiin jokseenkin varmoina sekä miesten että naisten puolelta. Naisten kilpailussa toiveet raunioituivat yhden hiihtäjättären sairastumiseen. Hänen tilalleen ei ollut asettaa riittävään hyvää varanaista. Tuloksena oli seitsemäs sija.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Miesten puolella mitalin piti olla vieläkin varmempi. Mutta viimeisellä osuudella Ristomatti Hakala kompastui ja kaatui jyrkässä alamäessä. Seurauksena oli taas seitsemäs sija ja karmea pettymys.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Ahdas nationalismi alas urheilusta</strong></p> <p><strong>OLEN PYRKINYT</strong> eroon urheiluun liittyvistä nationalistisista tunteista. Jos saksalainen voittaa niin kuin mäenlaskussa, onhan se saksalainen EU-kansalainen niin kuin minäkin. Meidän EU:mme siis voitti. Jos taas norjalainen nousee kerta kerran jälkeen korkeimmalle palkintopallille, onhan voittaja meiltä Pohjolasta. Vielä helpompi on iloita Ruotsin voitosta, koska mehän olimme Itä-Ruotsi, kunnes kasakka otti kaiken mikä oli irrallaan ja antoi tsaarille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Perinteiset hiihtolajit museoon</strong></p> <p><strong>OLISI LOPETETTAVA</strong> vanhanaikaisten hiihtolajien hehkuttaminen. Ei ole enää tätä päivää hiihtää perinnäisellä tekniikalla räkä poskella kelloa vastaan. Eihän sellaista kukaan jaksa katsella telkkarista. Nykyään hiihdetään yhteislähdöllä pikahiihtoja, sprinttejä eli perussuomeksi &rdquo;rinttejä&rdquo;. Niistä näkee heti, kuka voittaa &ndash; kunhan kaikki mahtuvat lykkimään aivan liian kapeilla kujilla. Aina siellä joku kaatuukin niin kuin ahtaassa jääkiekkokaukalossa.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Talviurheilua ovat alkaneet hallita rehkimislajien sijaan varsinaiset taitolajit. Suomalaiset ovat jo ehtineet menestyä kansainvälisesti erilaisissa sirkuslajeissa, mm. lumilautailussa. Noihin lajeihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota mediassa. Ne ovat nuoren kansan suosikkeja, eivät nuo perinteiset, jotka joutaisivat jo vähitellen museoihin.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Hiihto on välineurheilua</strong></p> <p><strong>HIIHDON JA MÄENLASKUN</strong> voittajataulukoihin olisi merkittävä myös suksien voitelijoiden nimet. Hehän ovat mitalien hankkijoina myös aivan ratkaisevassa asemassa. Takavuosina olisi kuulunut mainita myös dopingaineiden tuottajien merkit &ndash; kuka ties nykyäänkin.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Onko vanhanaikaisessa mäenlaskussa oikeastaan mitään järkeä?&nbsp; Hyppyjen pituudet tuottavat &nbsp;tuloksen. Ja hyppyjen pituudet ratkaisee kilpailijan taitojen ohella hänen erikoisvaatetuksensa, satunnaiset tuulenpuuskat ja ennen kaikkea suksien alle levitetty mönjä. Siksi olisi oikein ja kohtuullista mainita hiihtolajien palkintolistoilla myös suksien voitelijoiden nimet. He useinkin ratkaisevat voiton. Sanon tämän, vaikka asunkin samassa maassa kuin edesmennyt kansallissankari Matti Nykänen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> HIIHDON MM-KISAT ovat vallanneet Ylen tv:n kakkoskanavan ja melkein puolet sanomalehtien sivuista. Sunnuntaina 24.2. Suomen urheiluhullut odottivat varmoja mitaleja. Mutta pieleen meni ja pettymys tuli. Parisprinteissä mitaleja pidettiin jokseenkin varmoina sekä miesten että naisten puolelta. Naisten kilpailussa toiveet raunioituivat yhden hiihtäjättären sairastumiseen. Hänen tilalleen ei ollut asettaa riittävään hyvää varanaista. Tuloksena oli seitsemäs sija.

   Miesten puolella mitalin piti olla vieläkin varmempi. Mutta viimeisellä osuudella Ristomatti Hakala kompastui ja kaatui jyrkässä alamäessä. Seurauksena oli taas seitsemäs sija ja karmea pettymys.

 

Ahdas nationalismi alas urheilusta

OLEN PYRKINYT eroon urheiluun liittyvistä nationalistisista tunteista. Jos saksalainen voittaa niin kuin mäenlaskussa, onhan se saksalainen EU-kansalainen niin kuin minäkin. Meidän EU:mme siis voitti. Jos taas norjalainen nousee kerta kerran jälkeen korkeimmalle palkintopallille, onhan voittaja meiltä Pohjolasta. Vielä helpompi on iloita Ruotsin voitosta, koska mehän olimme Itä-Ruotsi, kunnes kasakka otti kaiken mikä oli irrallaan ja antoi tsaarille.

 

Perinteiset hiihtolajit museoon

OLISI LOPETETTAVA vanhanaikaisten hiihtolajien hehkuttaminen. Ei ole enää tätä päivää hiihtää perinnäisellä tekniikalla räkä poskella kelloa vastaan. Eihän sellaista kukaan jaksa katsella telkkarista. Nykyään hiihdetään yhteislähdöllä pikahiihtoja, sprinttejä eli perussuomeksi ”rinttejä”. Niistä näkee heti, kuka voittaa – kunhan kaikki mahtuvat lykkimään aivan liian kapeilla kujilla. Aina siellä joku kaatuukin niin kuin ahtaassa jääkiekkokaukalossa.

   Talviurheilua ovat alkaneet hallita rehkimislajien sijaan varsinaiset taitolajit. Suomalaiset ovat jo ehtineet menestyä kansainvälisesti erilaisissa sirkuslajeissa, mm. lumilautailussa. Noihin lajeihin olisi kiinnitettävä paljon enemmän huomiota mediassa. Ne ovat nuoren kansan suosikkeja, eivät nuo perinteiset, jotka joutaisivat jo vähitellen museoihin.

 

Hiihto on välineurheilua

HIIHDON JA MÄENLASKUN voittajataulukoihin olisi merkittävä myös suksien voitelijoiden nimet. Hehän ovat mitalien hankkijoina myös aivan ratkaisevassa asemassa. Takavuosina olisi kuulunut mainita myös dopingaineiden tuottajien merkit – kuka ties nykyäänkin.

   Onko vanhanaikaisessa mäenlaskussa oikeastaan mitään järkeä?  Hyppyjen pituudet tuottavat  tuloksen. Ja hyppyjen pituudet ratkaisee kilpailijan taitojen ohella hänen erikoisvaatetuksensa, satunnaiset tuulenpuuskat ja ennen kaikkea suksien alle levitetty mönjä. Siksi olisi oikein ja kohtuullista mainita hiihtolajien palkintolistoilla myös suksien voitelijoiden nimet. He useinkin ratkaisevat voiton. Sanon tämän, vaikka asunkin samassa maassa kuin edesmennyt kansallissankari Matti Nykänen.

 

 

]]>
7 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270362-hiihdon-mm-kisat-tuotava-talle-vuosituhannelle#comments Doping Hiihdon MM-kisat Nationalismi Suksivoiteet Tue, 26 Feb 2019 11:48:12 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270362-hiihdon-mm-kisat-tuotava-talle-vuosituhannelle
Mitä eroa on nationalismilla ja isänmaallisuudella? http://willedebaucherdahl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268569-mita-eroa-on-nationalismilla-ja-isanmaallisuudella <p>Apua, apua! Eurooppaan on kasvanut nationalismin pesäkkeitä. Mutta onko kuitenkaan?</p><p>Vaikea sanoa onko se mitä Euroopassa nyt kutsutaan nationalismiksi, oikeasti sitä miksi sitä kutsutaan vai ihan vaan isänmaallisuutta.<br />Mikä näiden ero sitten on?<br /><br />Isänmaalliset ajattelevat elävänsä maailman parhaassa maassa/kulttuurissa.<br />Nationalistit ajattelevat oman maansa/kulttuurinsa olevan parempi kuin muut maat/kulttuurit.</p><p>Ero on pieni, mutta sitäkin merkittävämpi. Tämän eron vuoksi isänmaalliset puolustavat maataan/kulttuuriaan ja nationalistit hyökkäävät toisiin maihin/kulttuureihin.<br /><br />Ja jos ajattelet nationalismin olevan suurin pahuus maailmassa, olen pahoillani, sillä olet väärässä.<br /><br />Nationalismi ei ole se kaikkein vaikuttavin voima mitä täällä on vaikuttanut viimeisen 200 vuotta. Nimittäin oikea vastaus on &#39;kapitalismi&#39;. Ilman kapitalismia nationalismi olisi susi ilman hampaita, täysin rampa ideologia. Kun taas ilman nationalismia kapitalismi on saavuttanut paljon mittavammat määrät kuolemia ja katastrofeja kuin mikään aate koskaan aiemmin. Ja siihen ei ole edes tarvittu sotia tai vainoja - ihan vaan&nbsp; kulutuskapitalismin tuottamat ilmansaasteet ja muut ympäristövaikutukset ovat aiheuttaneet enemmän kuolemia kuin toinen maailmansota. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan maailmansodat olivat suoraa seurausta kapitalismista - tai ehkä paremmin sanottuna kapitalisteista.<br /><br />Monet suomalaiset kuitenkin tuntuvat potevan jonkinlaista isänmaanhäpeää joka muistuttaa nationalismia, mutta käänteisesti - kutsutaan tätä vaikka käänteisnationalismiksi (reverse nationalism). Kuulit termin ekaksi täällä!&nbsp;<br />Käänteisnationalismi ilmenee hyökkäyksinä niitä kohtaan, jotka taasen ovat isänmaallisia. He eivät joko tyhmyyttään tai tietämättömyyttään osaa tehdä eroa näiden kahden välille. Aivan kuin heidän silmälasit olisivat kadoksissa ja hajataitto saa heidät sohimaan kepillä väärää kohdetta.<br /><br />Ajatellaanpa hetki esim. Halla-ahoa. Monet leimaavat hänet nationalistiksi, mutta uskon, että kyseessä on patriotismi. Ja tämän eron huomaa Halla-ahon puheista. Hän puolustaa isänmaansa kulttuuria. Hän ei ole hyökkäilemässä muihin maihin levittääkseen omaa näkemystään &#39;oikeasta&#39; kulttuurista. Hän keskustelee asioista faktapohjaisesti ja loogisesti, toisin kuin hänen vastustajansa, jotka älyllisessä alemmuudessaan turvautuvat argumentoinnin laiskimpaan muotoon, erilaisten leimaavien sanojen käyttöön, kuten &#39;rasisti&#39;, &#39;fasisti&#39;, jne.<br /><br />Kaikkein hauskimpia ovat Hitler-vertaukset. Oletteko nähneet yhtään Hitlerin filminpätkää Hitlerin puheista? Ne ovat täynnä tunnetta, teatraalisuutta ja paljon, paljon lentävää sylkeä. Entä oletteko nähneet Halla-ahon puhuvan hänelle tärkeistä asioista? Hän on rauhallinen, vähäeleinen, ehkä jopa hieman kuivakka. Eli täysi vastakohta.<br /><br />Meillä on kuitenkin ihan ehta vaara nationalismin paluulle. Isänmaallisuus muuntuu helposti nationalismiksi, mikäli olosuhteet ovat suotuisat. Kuten aiemmin on nähty niin kapitalismi on omiaan tuomaan esiin nationalistin. Mitä se vaati aiemmin? Varallisuuden keskittymisen eliitille ja kärsimyksen kasaantumisen proletariaatille, eli köyhälistölle. Ei sen kummempaa. Kun olot kurjistuvat, asenteet kärjistyvät. Tämän vuoksi esitänkin kysymyksen.<br /><br />Olisiko parempi, että siirryttäisiin kurjistamisesta kohti jotakin parempaa?&nbsp;<br /><br />Oma valintani on, kohti parempaa. Aina.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Apua, apua! Eurooppaan on kasvanut nationalismin pesäkkeitä. Mutta onko kuitenkaan?

Vaikea sanoa onko se mitä Euroopassa nyt kutsutaan nationalismiksi, oikeasti sitä miksi sitä kutsutaan vai ihan vaan isänmaallisuutta.
Mikä näiden ero sitten on?

Isänmaalliset ajattelevat elävänsä maailman parhaassa maassa/kulttuurissa.
Nationalistit ajattelevat oman maansa/kulttuurinsa olevan parempi kuin muut maat/kulttuurit.

Ero on pieni, mutta sitäkin merkittävämpi. Tämän eron vuoksi isänmaalliset puolustavat maataan/kulttuuriaan ja nationalistit hyökkäävät toisiin maihin/kulttuureihin.

Ja jos ajattelet nationalismin olevan suurin pahuus maailmassa, olen pahoillani, sillä olet väärässä.

Nationalismi ei ole se kaikkein vaikuttavin voima mitä täällä on vaikuttanut viimeisen 200 vuotta. Nimittäin oikea vastaus on 'kapitalismi'. Ilman kapitalismia nationalismi olisi susi ilman hampaita, täysin rampa ideologia. Kun taas ilman nationalismia kapitalismi on saavuttanut paljon mittavammat määrät kuolemia ja katastrofeja kuin mikään aate koskaan aiemmin. Ja siihen ei ole edes tarvittu sotia tai vainoja - ihan vaan  kulutuskapitalismin tuottamat ilmansaasteet ja muut ympäristövaikutukset ovat aiheuttaneet enemmän kuolemia kuin toinen maailmansota. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan maailmansodat olivat suoraa seurausta kapitalismista - tai ehkä paremmin sanottuna kapitalisteista.

Monet suomalaiset kuitenkin tuntuvat potevan jonkinlaista isänmaanhäpeää joka muistuttaa nationalismia, mutta käänteisesti - kutsutaan tätä vaikka käänteisnationalismiksi (reverse nationalism). Kuulit termin ekaksi täällä! 
Käänteisnationalismi ilmenee hyökkäyksinä niitä kohtaan, jotka taasen ovat isänmaallisia. He eivät joko tyhmyyttään tai tietämättömyyttään osaa tehdä eroa näiden kahden välille. Aivan kuin heidän silmälasit olisivat kadoksissa ja hajataitto saa heidät sohimaan kepillä väärää kohdetta.

Ajatellaanpa hetki esim. Halla-ahoa. Monet leimaavat hänet nationalistiksi, mutta uskon, että kyseessä on patriotismi. Ja tämän eron huomaa Halla-ahon puheista. Hän puolustaa isänmaansa kulttuuria. Hän ei ole hyökkäilemässä muihin maihin levittääkseen omaa näkemystään 'oikeasta' kulttuurista. Hän keskustelee asioista faktapohjaisesti ja loogisesti, toisin kuin hänen vastustajansa, jotka älyllisessä alemmuudessaan turvautuvat argumentoinnin laiskimpaan muotoon, erilaisten leimaavien sanojen käyttöön, kuten 'rasisti', 'fasisti', jne.

Kaikkein hauskimpia ovat Hitler-vertaukset. Oletteko nähneet yhtään Hitlerin filminpätkää Hitlerin puheista? Ne ovat täynnä tunnetta, teatraalisuutta ja paljon, paljon lentävää sylkeä. Entä oletteko nähneet Halla-ahon puhuvan hänelle tärkeistä asioista? Hän on rauhallinen, vähäeleinen, ehkä jopa hieman kuivakka. Eli täysi vastakohta.

Meillä on kuitenkin ihan ehta vaara nationalismin paluulle. Isänmaallisuus muuntuu helposti nationalismiksi, mikäli olosuhteet ovat suotuisat. Kuten aiemmin on nähty niin kapitalismi on omiaan tuomaan esiin nationalistin. Mitä se vaati aiemmin? Varallisuuden keskittymisen eliitille ja kärsimyksen kasaantumisen proletariaatille, eli köyhälistölle. Ei sen kummempaa. Kun olot kurjistuvat, asenteet kärjistyvät. Tämän vuoksi esitänkin kysymyksen.

Olisiko parempi, että siirryttäisiin kurjistamisesta kohti jotakin parempaa? 

Oma valintani on, kohti parempaa. Aina.

]]>
25 http://willedebaucherdahl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268569-mita-eroa-on-nationalismilla-ja-isanmaallisuudella#comments Halla-aho Kapitalismi Nationalismi Patriotismi Mon, 28 Jan 2019 17:00:23 +0000 Wille Dahl http://willedebaucherdahl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268569-mita-eroa-on-nationalismilla-ja-isanmaallisuudella
Nationalismi livahti vääriin käsiin http://jarkkovesikansa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268537-nationalismi-livahti-vaariin-kasiin <p>Terävät sauvaniskut siivittivät Iiro Niskasen jäätävään voittoon hiihdon maailmancupin kilpailussa Otepäässä viikko sitten. Suomessa hurrattiin: olympiavoittaja pystyisi taistelemaan kullasta Seefeldin MM-hiihdoissa!</p> <p>Tuntoja nostatti kuva Otepään loppusuoralta, jossa maaliin lykki Niskasen rinnalla toinen sinivalkoinen, Ristomatti Hakola. Hän venyi yhdeksänneksi ja niinpä <em>Maamme</em>-laulu voi soida Seefeldissä myös joukkuesprintin päätteeksi.</p> <p>Otepäätä seurasi eurooppalaisittain paljon valtaisampi mediatapahtuma. Se keskiössä paistatteli Aachen, missä Saksan ja Ranskan johtajat allekirjoittivat uuden yhteistyösopimuksen. Aachen oli Euroopan ensimmäisenä yhdistäjänä pidettävän Kaarle Suuren hallintokaupunki 700- ja 800-luvuilla. Tämän muistoon nojaten liittokansleri Angela Merkel ja presidentti Emmanuel Macron suuntasivat sanansa populismin ja nationalismin nousua vastaan.</p> <p>Suuria hurrauksia ei kuultu ja sopimusta moitittiin sisällöltään heiveröiseksi.</p> <p>Asetelma kuvaa hyvin, miten luontevasti kansallistunne kohoaa (urheiluvoittojen myötä) ja miten alamaissa on Eurooppa-henki. Kun jälkimmäistä yritetään nostattaa käymällä taistoon nationalismia ja populismia vastaan, isketään helposti kirvestä kiveen.</p> <p>Kansallismielisyys eli nationalismi on vahvasti ihmisiä liikuttava voima, jonka merkitys ei poistu sitä vastustamalla. Nationalismi on muovannut viimeiset kaksisataa vuotta historiaa väkevämmin kuin mikään toinen aate ja idea.</p> <p>Kansallismielisyys on jatkoa heimoyhteisöllisyydelle, jonka varassa pienet ihmisryhmät selviytyvät tuhansia vuosia sitten vaarojen keskellä. Heimojen oli pidettävä tiukasti yhtä, muuten ne olivat voimattomia.</p> <p>Kannattaisikin miettiä kaksi kertaa, miten nationalismin kielteisiä ilmenemismuotoja, kuten kansallispopulismia, kannattaa vastustaa.</p> <p>Nationalismista on mahdollista ammentaa paljon, jos se kanavoituu myönteiseksi kansallismielisyydeksi. Tätä suuntausta kansallisuushenkisyys edusti Suomen itsenäistyessä 1917.</p> <p>Itsenäisyysjulistuksen kirjoittanut senaattori E. N. Setälä toivoi Suomen voivan edistää ja rikastuttaa ihmiskunnan yhteisiä pyrkimyksiä parhaiten itsenäisenä kansakuntana. Tavoitteena ei ollut lietsoa kansalliskiihkoa tai ahdasmielisyyttä vaan luoda &rdquo;kansallinen mieli, joka tajuaa, että kaikan kansallisen työn korkeimpana mittana ja määränä on ihmisyys&rdquo;.</p> <p>On ollut paha erehdys poliitikoilta jättää kansallismielisyys vastuuttomien voimien käsiin. Näin se on muuntunut kansalliskiihkoksi. Nyt olisi aika palauttaa kansallinen mieli inhimillisen edistyksen aatteeksi. Se edellyttää poliittisen puheen tason nostoa, jo nyt vaalikeväänä.</p> <p>Jarkko Vesikansa</p> <p><em>Kolumnisti on Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö.&nbsp;Kirjoitus on julkaistu ensin Kauppalehdessä.</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Terävät sauvaniskut siivittivät Iiro Niskasen jäätävään voittoon hiihdon maailmancupin kilpailussa Otepäässä viikko sitten. Suomessa hurrattiin: olympiavoittaja pystyisi taistelemaan kullasta Seefeldin MM-hiihdoissa!

Tuntoja nostatti kuva Otepään loppusuoralta, jossa maaliin lykki Niskasen rinnalla toinen sinivalkoinen, Ristomatti Hakola. Hän venyi yhdeksänneksi ja niinpä Maamme-laulu voi soida Seefeldissä myös joukkuesprintin päätteeksi.

Otepäätä seurasi eurooppalaisittain paljon valtaisampi mediatapahtuma. Se keskiössä paistatteli Aachen, missä Saksan ja Ranskan johtajat allekirjoittivat uuden yhteistyösopimuksen. Aachen oli Euroopan ensimmäisenä yhdistäjänä pidettävän Kaarle Suuren hallintokaupunki 700- ja 800-luvuilla. Tämän muistoon nojaten liittokansleri Angela Merkel ja presidentti Emmanuel Macron suuntasivat sanansa populismin ja nationalismin nousua vastaan.

Suuria hurrauksia ei kuultu ja sopimusta moitittiin sisällöltään heiveröiseksi.

Asetelma kuvaa hyvin, miten luontevasti kansallistunne kohoaa (urheiluvoittojen myötä) ja miten alamaissa on Eurooppa-henki. Kun jälkimmäistä yritetään nostattaa käymällä taistoon nationalismia ja populismia vastaan, isketään helposti kirvestä kiveen.

Kansallismielisyys eli nationalismi on vahvasti ihmisiä liikuttava voima, jonka merkitys ei poistu sitä vastustamalla. Nationalismi on muovannut viimeiset kaksisataa vuotta historiaa väkevämmin kuin mikään toinen aate ja idea.

Kansallismielisyys on jatkoa heimoyhteisöllisyydelle, jonka varassa pienet ihmisryhmät selviytyvät tuhansia vuosia sitten vaarojen keskellä. Heimojen oli pidettävä tiukasti yhtä, muuten ne olivat voimattomia.

Kannattaisikin miettiä kaksi kertaa, miten nationalismin kielteisiä ilmenemismuotoja, kuten kansallispopulismia, kannattaa vastustaa.

Nationalismista on mahdollista ammentaa paljon, jos se kanavoituu myönteiseksi kansallismielisyydeksi. Tätä suuntausta kansallisuushenkisyys edusti Suomen itsenäistyessä 1917.

Itsenäisyysjulistuksen kirjoittanut senaattori E. N. Setälä toivoi Suomen voivan edistää ja rikastuttaa ihmiskunnan yhteisiä pyrkimyksiä parhaiten itsenäisenä kansakuntana. Tavoitteena ei ollut lietsoa kansalliskiihkoa tai ahdasmielisyyttä vaan luoda ”kansallinen mieli, joka tajuaa, että kaikan kansallisen työn korkeimpana mittana ja määränä on ihmisyys”.

On ollut paha erehdys poliitikoilta jättää kansallismielisyys vastuuttomien voimien käsiin. Näin se on muuntunut kansalliskiihkoksi. Nyt olisi aika palauttaa kansallinen mieli inhimillisen edistyksen aatteeksi. Se edellyttää poliittisen puheen tason nostoa, jo nyt vaalikeväänä.

Jarkko Vesikansa

Kolumnisti on Otavan tietokirjojen kustannuspäällikkö. Kirjoitus on julkaistu ensin Kauppalehdessä.

]]>
37 http://jarkkovesikansa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268537-nationalismi-livahti-vaariin-kasiin#comments Nationalismi Mon, 28 Jan 2019 12:05:00 +0000 Jarkko Vesikansa http://jarkkovesikansa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268537-nationalismi-livahti-vaariin-kasiin
Maailman talouden keskipiste saapuu Kiinaan 2020 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266553-maailman-talouden-keskipiste-saapuu-kiinaan-2020 <p><em><strong>Maailman talouden keskipiste saapuu Kiinaan 2020</strong></em></p><ul><li><em>oletko valmis?</em></li></ul><p>Konsulttiyhtiön laskelmien mukaan maapallon taloudellinen keskipiste matkaa Siperian halki kohti Kiinaa 140 kilometriä vuodessa.</p><p>Tuhat vuotta sitten, vuonna 1000 jKr, tämä näkymätön, mutta voimakas globaali keskus sijaitsi &nbsp;Himalajalla, kahden voimakeskuksen Mesopotamian ja Kiinan välillä.&nbsp; Sieltä se lähti hitaan vaelluksen kohti &ndash; Suomea!</p><p>Ensimmäisen maailmansodan aattona, vuonna 1913, silloisen globaalin talouden keskipiste oli Torniossa, Suomen ja Ruotsin rajalla, yhä matkalla Länteen.</p><p>Vuonna 1950 Maailman talouden keskipiste (voimme kai kutsua sitä lyhenteellä MTKP) sijaitsi Atlantilla Islannista itään. Sen edemmäs lännen suuntaan napa ei koskaan siirtynytkään.</p><p>Vaikka siirtomaavalta Britannian ja sitä maailmansotien jälkeen seuranneen uuden supervallan, Yhdysvaltain sekä taloudellinen että poliittinen voima jatkui vielä pitkään.&nbsp; Mutta &rdquo;vanha itä&rdquo; oli jälleen nousussa, globaalien suursyklien suunta oli jo kääntynyt.&nbsp; Niinpä vuosituhannen vaihteessa &rdquo;talousnapa&rdquo; oli jo siirtynyt Novaja Zemljan rannoille matkallaan kiihtyvää vauhtia kohden uutta &rdquo;isäntää&rdquo;, Kiinaa.</p><p>Taloudellisen navan liike oli vuosina 2000-2010 nopeinta mitatussa historiassa, joka alkaa ajanlaskumme ajoista lähtien eli parituhatta vuotta sitten.</p><p>*</p><p><strong>Konsulttiyhtiö McKinsey Global Instituten</strong> tutkimusyksikön vuonna 2012 julkaisemien laskelmien mukaan &rdquo;talousnapa&rdquo; ylittää Kiinan rajan vuoden 2025 tietämillä.</p><p>Mitkä maat vaikuttavat eniten koko Maailman talouskasvuun? Tietenkin isot taloudet ja niiden keskivauhtia korkeampi kasvu; Talouskasvu on nopeinta Kiinan ja Intian kaltaisissa kehittyvissä maissa, joista erityisesti Kiinalla on iso merkitys koko maailman talouskehitykselle. Katso: EK/viikon kysymys, 26.9.2018; <a href="https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2018/09/26/viikon-kysymys-mitka-maat-vaikuttavat-eniten-maailman-talouskasvuun/"><u>https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2018/09/26/viikon-kysymys-mitka-maat-vaikuttavat-eniten-maailman-talouskasvuun/</u></a></p><p>Kiinan talouskehityksen jatkuminen vahvana ja ennen kaikkea Lännen ja eritoten EU-alueen taloustakkuilujen seurauksena tämä aikataulu alitettaneen, niin että ainakin oman arvioni mukaan talouden painopisteen voimistuminen Aasian suuntaan on kiihtynyt siinä määrin, että voidaan arvioida liukumanopeuden olevan tätä &nbsp;nykyä jo yli 200 km vuodessa kohden Kiinaa.</p><p>Tämä merkitsee sitä, että <strong>MTKP siirtyy kirjaimellisesti Kiinan maaperälle jo vuonna 2020</strong> &ndash; tai ehkä jo ensi vuonna 2019!</p><p>*</p><p>Katso: YLE Uutiset, 30.6.2012, aina niin kiinnostava napasiirtymän kartta: <a href="https://yle.fi/uutiset/3-6200152"><u>https://yle.fi/uutiset/3-6200152</u></a></p><p>*</p><p><strong>Talouden kasvun tekijät</strong></p><p>McKinseyn raportti sanoo suurimmaksi syyksi keskipisteen nopealle siirtymiselle kehittyvien talouksien voimakkaan kaupungistumisen.</p><p>Kiina kaupungistuu McKinseyn mukaan kymmenen kertaa nopeampaa tahtia kuin Iso-Britannia oman teollistumisensa alku-aikoina 1700-luvulla.</p><p>Isot mannerlaatat ovat liikkeessä meidän ajassamme.</p><p>Länsi heikkenee.&nbsp; Itä vahvistuu.</p><p>Se, jolla on talous hallussaan, hallitsee maailmaa.&nbsp; Vaikka emme kuittaisikaan Marxin teesiä taloudesta kaiken inhimillisen toiminnan määrittäjänä, joudumme palaamaan klassiseen talouden ympäristövaikutusten arviointiin (YVA).</p><p>*</p><p><strong>Laivat, tykit, tuli &ndash; talous, kaupankäynti</strong></p><p>Aikaisemmassa historiassa merivaltojen mahti on ollut luja, purjeveneillä on riennetty kartan valkoisille alueille ja otettu haltuun maat ja mannut.&nbsp; Löytöretket ja siirtomaaisännyys, alistava ja haltuunottava ideologia, jota musketein ja tykein on realisoitu.</p><p>Kaksi mannerta, Pohjois-Amerikka ja Australia on valloitettu siirtolaisvyöryin, alkuperäiskansat ja kulttuurit murskaten.&nbsp; Sittemmin kahden maailmansodan vereniskulla ja valloitusvoitoilla on muokattu karttaa jos kohta taloutta ja valtioitakin, osan entisistä vahvoista voimista melkein hävitessä tai ainakin heikentyessä kohtalokkaalla tavalla.&nbsp; Kiinaa ei koskaan varsinaisesti valloitettu, mutta sen heikentymisen alut liittyvät sulkeutumiseen ja pysähtymiseen.</p><p>Nyt Kiina, tuo arvoituksellinen kätketyn hymyn maa, valloittaa maailmaa, ei tykein ja tuliluikuin, niin kuin &rdquo;me Lännen arvoyhteisön osakkaat&rdquo; aikanaan teimme.</p><p>Kiina toimii fiksummin ja sanokaamme sivistyneemmin: kaupan ja talouden ja lyöttäytymisen voimalla.&nbsp; Mutta silti me Lännen hyväkkäät vihaamme ja inhoamme sitä, pelkäämme ja kavahdamme, odotamme kauhulla mitä sen maailmanherruuden rauhaan aikanaan kuuluu.</p><p>Länsi kapuloi Kiinan menestystä kaupan rajoittein ja vihalla.&nbsp; Miltä sen täytyy Kiinasta tuntua?</p><p>*</p><p><strong>YLE R1 Ykkösaamussa</strong> tänään, 28.12.2018 keskusteltiin <strong>Maija-Riitta Ollilan ja Markku Kuisman</strong> voimin vuoden 2018 ilmiöistä, ja erityisesti Kiinan noususta maailman talousmahdiksi numero yksi.</p><p><strong>Jenni Tamminen/US</strong> veti keskustelun ydinasiat hienosti artikkelissaan yhteen:</p><p>&rdquo;Kiinan nousu selittää Ollilan ja Kuisman mielestä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin toimia ja myös nationalismin nousua eri puolilla maailmaa.</p><p>&rdquo;Jännää ja kiehtovaa on, että tässä näyttää toistuvan samanlaiset mekanismit jotka on muutaman vuosisadan kuluessa toistunut&rdquo;, Kuisma sanoo viitaten Britannian suurvaltakauteen 1700&ndash;1800-luvuilla ja Yhdysvaltain johtajuuteen 1900-luvulla.</p><p>&rdquo;Toisin kuin nämä aikaisemmat suurvallat, niin Kiina ei ole käyttänyt sotilaallista voimaansa laajentumisaallossaan. Se käyttää investointeja, niin sanottua pehmeää valtaa&rdquo;, Kuisma sanoi.&rdquo;</p><p>Jennin koko artikkeli luettavissa täällä (kannattaa lukea):</p><p><a href="http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/%e2%80%9dvoimme-vain-k%c3%a4det-pystyss%c3%a4-ihmetell%c3%a4-valtatasapainon-muutosta%e2%80%9d-%e2%80%93-selitys-donald-trumpin-k%c3%a4yt%c3%b6kselle-ylell%c3%a4/ar-BBRw84q?ocid=ientp"><u>http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/%e2%80%9dvoimme-vain-k%c3%a4det-pystyss%c3%a4-ihmetell%c3%a4-valtatasapainon-muutosta%e2%80%9d-%e2%80%93-selitys-donald-trumpin-k%c3%a4yt%c3%b6kselle-ylell%c3%a4/ar-BBRw84q?ocid=ientp</u></a></p><p>*</p><p>Ylen Ykkösaamu kuunneltavissa täällä: <a href="https://areena.yle.fi/1-4588305"><u>Ykkösaamu: Tilinpäätöstä vuodesta 2018: Millainen on henkinen ilmapiiri?</u></a> ; Vuoden isot virrat: globalisaatio ja populismi, henkinen ilmapiiri. Studiossa filosofi Maija-Riitta Ollila ja emeritusporfessori Markku Kuisma.</p><p>Keskustelu: ajassa 30:00 &ndash; 59:00, (29 min.); <a href="https://areena.yle.fi/1-4588305#autoplay=true"><u>https://areena.yle.fi/1-4588305#autoplay=true</u></a></p><p>*</p><p>PS.</p><p>Vilkaisepa täältä <strong>Konsulttiyhtiö McKinsey Global Instituten </strong>sivuilta, syyskuulta 2018 mielenkiintoinen ja laaja artikkeli globaalin talouden kehitysnäkymistä ja painopisteistä.</p><p><strong><em>McKinsey tiivistää 2018 Maailmantalouden kuvan:</em></strong></p><p>&rdquo;<em>Jotkut kehittyvät taloudet ovat kasvaneet paljon nopeammin ja johdonmukaisemmin kuin muut.&nbsp; Näiden menestystarinoiden taustalla on kasvua edistävä poliittinen ohjelma ja suuryritysten erottuva rooli.</em></p><p><em>Kehittyvien talouksien osuus Maailman BKT:n kasvusta on lähes kaksi kolmasosaa ja viimeisten 15 vuoden aikana yli puolet uudesta kulutuksesta.&nbsp; Yksittäisten maiden taloudellinen suorituskyky vaihtelee kuitenkin huomattavasti</em>.&rdquo;</p><p>Aivan aluksi on tilastokuvio,</p><p>jossa nimetään <strong>seitsemän (7) taloutta, joiden BKT per capita</strong> (kansantuote per asukas) ovat <strong>kasvaneet vähintään 3,5 % jokaisen viimeisten 50 vuoden aikana</strong>.&nbsp; Kasvua kasvulle, on kuin korkoa korolle: summaarinen kasvu on valtaisa, vaikka pesämuna alussa olisikin vaatimaton, niin absoluuttisesti kuin suhteellisesti.</p><p>Nämä <strong>nykymaailman &rdquo;seitsemän ihmettä&rdquo;</strong> &ndash; siis pitkän aikavälin <strong>kasvujättiläiset</strong> ovat:</p><p>Kiina 7,3 %,</p><p>Hong Kong 4,0 %,</p><p>Indonesia 3,6 %,</p><p>Malesia 3,8 %,</p><p>Singapore 5,2 %,</p><p>Etelä-Korea 6,2 %</p><p>Thaimaa 4,3 %.</p><p>Ei yhtään maata Euroopasta, ei yhtään maata Pohjois- tai Etelä-Amerikasta.&nbsp; Kaikki kasvujättiläiset Aasiasta!</p><p>Katso: <a href="https://www.mckinsey.com/featured-insights/innovation-and-growth/outperformers-high-growth-emerging-economies-and-the-companies-that-propel-them"><u>https://www.mckinsey.com/featured-insights/innovation-and-growth/outperformers-high-growth-emerging-economies-and-the-companies-that-propel-them</u></a></p><p>*</p><p><strong>Lisäksi McKinsey listaa</strong> 11 kpl harvemmin mainittuja kansantalouksia, jotka kuitenkin ovat <strong>kasvaneet vähintään 5 % viimeisten 20 vuoden aikana&nbsp; (BKT/capita)</strong>.</p><p>Nämä maat ovat:</p><p>Azerbaijan 8,2 %; Valko-Venäjä 5,6 %; Kambodza 5,8 %; Etiopia 4,8 %; Intia 5,3 %; Kazakshtan 5,2 %; Laos 5,4 %; Myanmar 8,9 %; Turkmenistan 6,1 %; Uzbekistan 5,1, % sekä Vietnam 5,1 %.</p><p>Yksi maa Euroopasta: Valko-Venäjä &ndash; tuo &rdquo;hylkiö&rdquo;!</p><p>Yksi maa Afrikasta: Etiopia.</p><p>Yhdeksän (9) maata Aasiasta.</p><p><strong>Nousevia, notkeita maita</strong>.&nbsp; Monessa niistä on tapeltu ja tapettu, mutta niin vain talous kasvaa.</p><p>Eurooppa &ndash; sinä hyväkäs ja ylpeä, tukistaisin jos viitsisin. Niin paljon olet hukannut talenttiasi ja perintöäsi, leiponut leiviskääsi turhuuden turuille ja kätkenyt kynttiläsi&hellip;</p><p>Yhdysvalloista, tästä nykyisestä en puhu mitään.</p><p><em>Kenellä rahat, sillä tykit; kenellä tykit, sillä hegemonia.</em></p><p><em>Kenellä hegemonia, se määrää ajanhengen ja kulttuurisen kuvan.</em></p><p><em>Siksi huolestuttavaa &ndash; vai onko?</em></p><p>*</p><p><strong>Historian lehti on kääntynyt.</strong></p><p>Me &ndash; Lännen &rdquo;arvoyhteisön jäsenet&rdquo; elämme vielä edellisellä sivulla.</p><p>Näin on asiat vuoden 2018 jKr kääntyessä lopuilleen.</p><p>Mitä tuokaan mukanaan uusi vuosi 2019.&nbsp; Jotain vanhaa, tämänkaltaista , jotain uutta, jotain sinistä?&nbsp; Kunhan se sini ei ole savua ja hapen puutetta..</p><p>*</p><p><a href="https://www.mckinsey.com/featured-insights/innovation-and-growth/outperformers-high-growth-emerging-economies-and-the-companies-that-propel-them"><u>https://www.mckinsey.com/featured-insights/innovation-and-growth/outperformers-high-growth-emerging-economies-and-the-companies-that-propel-them</u></a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailman talouden keskipiste saapuu Kiinaan 2020

  • oletko valmis?

Konsulttiyhtiön laskelmien mukaan maapallon taloudellinen keskipiste matkaa Siperian halki kohti Kiinaa 140 kilometriä vuodessa.

Tuhat vuotta sitten, vuonna 1000 jKr, tämä näkymätön, mutta voimakas globaali keskus sijaitsi  Himalajalla, kahden voimakeskuksen Mesopotamian ja Kiinan välillä.  Sieltä se lähti hitaan vaelluksen kohti – Suomea!

Ensimmäisen maailmansodan aattona, vuonna 1913, silloisen globaalin talouden keskipiste oli Torniossa, Suomen ja Ruotsin rajalla, yhä matkalla Länteen.

Vuonna 1950 Maailman talouden keskipiste (voimme kai kutsua sitä lyhenteellä MTKP) sijaitsi Atlantilla Islannista itään. Sen edemmäs lännen suuntaan napa ei koskaan siirtynytkään.

Vaikka siirtomaavalta Britannian ja sitä maailmansotien jälkeen seuranneen uuden supervallan, Yhdysvaltain sekä taloudellinen että poliittinen voima jatkui vielä pitkään.  Mutta ”vanha itä” oli jälleen nousussa, globaalien suursyklien suunta oli jo kääntynyt.  Niinpä vuosituhannen vaihteessa ”talousnapa” oli jo siirtynyt Novaja Zemljan rannoille matkallaan kiihtyvää vauhtia kohden uutta ”isäntää”, Kiinaa.

Taloudellisen navan liike oli vuosina 2000-2010 nopeinta mitatussa historiassa, joka alkaa ajanlaskumme ajoista lähtien eli parituhatta vuotta sitten.

*

Konsulttiyhtiö McKinsey Global Instituten tutkimusyksikön vuonna 2012 julkaisemien laskelmien mukaan ”talousnapa” ylittää Kiinan rajan vuoden 2025 tietämillä.

Mitkä maat vaikuttavat eniten koko Maailman talouskasvuun? Tietenkin isot taloudet ja niiden keskivauhtia korkeampi kasvu; Talouskasvu on nopeinta Kiinan ja Intian kaltaisissa kehittyvissä maissa, joista erityisesti Kiinalla on iso merkitys koko maailman talouskehitykselle. Katso: EK/viikon kysymys, 26.9.2018; https://ek.fi/ajankohtaista/uutiset/2018/09/26/viikon-kysymys-mitka-maat-vaikuttavat-eniten-maailman-talouskasvuun/

Kiinan talouskehityksen jatkuminen vahvana ja ennen kaikkea Lännen ja eritoten EU-alueen taloustakkuilujen seurauksena tämä aikataulu alitettaneen, niin että ainakin oman arvioni mukaan talouden painopisteen voimistuminen Aasian suuntaan on kiihtynyt siinä määrin, että voidaan arvioida liukumanopeuden olevan tätä  nykyä jo yli 200 km vuodessa kohden Kiinaa.

Tämä merkitsee sitä, että MTKP siirtyy kirjaimellisesti Kiinan maaperälle jo vuonna 2020 – tai ehkä jo ensi vuonna 2019!

*

Katso: YLE Uutiset, 30.6.2012, aina niin kiinnostava napasiirtymän kartta: https://yle.fi/uutiset/3-6200152

*

Talouden kasvun tekijät

McKinseyn raportti sanoo suurimmaksi syyksi keskipisteen nopealle siirtymiselle kehittyvien talouksien voimakkaan kaupungistumisen.

Kiina kaupungistuu McKinseyn mukaan kymmenen kertaa nopeampaa tahtia kuin Iso-Britannia oman teollistumisensa alku-aikoina 1700-luvulla.

Isot mannerlaatat ovat liikkeessä meidän ajassamme.

Länsi heikkenee.  Itä vahvistuu.

Se, jolla on talous hallussaan, hallitsee maailmaa.  Vaikka emme kuittaisikaan Marxin teesiä taloudesta kaiken inhimillisen toiminnan määrittäjänä, joudumme palaamaan klassiseen talouden ympäristövaikutusten arviointiin (YVA).

*

Laivat, tykit, tuli – talous, kaupankäynti

Aikaisemmassa historiassa merivaltojen mahti on ollut luja, purjeveneillä on riennetty kartan valkoisille alueille ja otettu haltuun maat ja mannut.  Löytöretket ja siirtomaaisännyys, alistava ja haltuunottava ideologia, jota musketein ja tykein on realisoitu.

Kaksi mannerta, Pohjois-Amerikka ja Australia on valloitettu siirtolaisvyöryin, alkuperäiskansat ja kulttuurit murskaten.  Sittemmin kahden maailmansodan vereniskulla ja valloitusvoitoilla on muokattu karttaa jos kohta taloutta ja valtioitakin, osan entisistä vahvoista voimista melkein hävitessä tai ainakin heikentyessä kohtalokkaalla tavalla.  Kiinaa ei koskaan varsinaisesti valloitettu, mutta sen heikentymisen alut liittyvät sulkeutumiseen ja pysähtymiseen.

Nyt Kiina, tuo arvoituksellinen kätketyn hymyn maa, valloittaa maailmaa, ei tykein ja tuliluikuin, niin kuin ”me Lännen arvoyhteisön osakkaat” aikanaan teimme.

Kiina toimii fiksummin ja sanokaamme sivistyneemmin: kaupan ja talouden ja lyöttäytymisen voimalla.  Mutta silti me Lännen hyväkkäät vihaamme ja inhoamme sitä, pelkäämme ja kavahdamme, odotamme kauhulla mitä sen maailmanherruuden rauhaan aikanaan kuuluu.

Länsi kapuloi Kiinan menestystä kaupan rajoittein ja vihalla.  Miltä sen täytyy Kiinasta tuntua?

*

YLE R1 Ykkösaamussa tänään, 28.12.2018 keskusteltiin Maija-Riitta Ollilan ja Markku Kuisman voimin vuoden 2018 ilmiöistä, ja erityisesti Kiinan noususta maailman talousmahdiksi numero yksi.

Jenni Tamminen/US veti keskustelun ydinasiat hienosti artikkelissaan yhteen:

”Kiinan nousu selittää Ollilan ja Kuisman mielestä Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin toimia ja myös nationalismin nousua eri puolilla maailmaa.

”Jännää ja kiehtovaa on, että tässä näyttää toistuvan samanlaiset mekanismit jotka on muutaman vuosisadan kuluessa toistunut”, Kuisma sanoo viitaten Britannian suurvaltakauteen 1700–1800-luvuilla ja Yhdysvaltain johtajuuteen 1900-luvulla.

”Toisin kuin nämä aikaisemmat suurvallat, niin Kiina ei ole käyttänyt sotilaallista voimaansa laajentumisaallossaan. Se käyttää investointeja, niin sanottua pehmeää valtaa”, Kuisma sanoi.”

Jennin koko artikkeli luettavissa täällä (kannattaa lukea):

http://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/%e2%80%9dvoimme-vain-k%c3%a4det-pystyss%c3%a4-ihmetell%c3%a4-valtatasapainon-muutosta%e2%80%9d-%e2%80%93-selitys-donald-trumpin-k%c3%a4yt%c3%b6kselle-ylell%c3%a4/ar-BBRw84q?ocid=ientp

*

Ylen Ykkösaamu kuunneltavissa täällä: Ykkösaamu: Tilinpäätöstä vuodesta 2018: Millainen on henkinen ilmapiiri? ; Vuoden isot virrat: globalisaatio ja populismi, henkinen ilmapiiri. Studiossa filosofi Maija-Riitta Ollila ja emeritusporfessori Markku Kuisma.

Keskustelu: ajassa 30:00 – 59:00, (29 min.); https://areena.yle.fi/1-4588305#autoplay=true

*

PS.

Vilkaisepa täältä Konsulttiyhtiö McKinsey Global Instituten sivuilta, syyskuulta 2018 mielenkiintoinen ja laaja artikkeli globaalin talouden kehitysnäkymistä ja painopisteistä.

McKinsey tiivistää 2018 Maailmantalouden kuvan:

Jotkut kehittyvät taloudet ovat kasvaneet paljon nopeammin ja johdonmukaisemmin kuin muut.  Näiden menestystarinoiden taustalla on kasvua edistävä poliittinen ohjelma ja suuryritysten erottuva rooli.

Kehittyvien talouksien osuus Maailman BKT:n kasvusta on lähes kaksi kolmasosaa ja viimeisten 15 vuoden aikana yli puolet uudesta kulutuksesta.  Yksittäisten maiden taloudellinen suorituskyky vaihtelee kuitenkin huomattavasti.”

Aivan aluksi on tilastokuvio,

jossa nimetään seitsemän (7) taloutta, joiden BKT per capita (kansantuote per asukas) ovat kasvaneet vähintään 3,5 % jokaisen viimeisten 50 vuoden aikana.  Kasvua kasvulle, on kuin korkoa korolle: summaarinen kasvu on valtaisa, vaikka pesämuna alussa olisikin vaatimaton, niin absoluuttisesti kuin suhteellisesti.

Nämä nykymaailman ”seitsemän ihmettä” – siis pitkän aikavälin kasvujättiläiset ovat:

Kiina 7,3 %,

Hong Kong 4,0 %,

Indonesia 3,6 %,

Malesia 3,8 %,

Singapore 5,2 %,

Etelä-Korea 6,2 %

Thaimaa 4,3 %.

Ei yhtään maata Euroopasta, ei yhtään maata Pohjois- tai Etelä-Amerikasta.  Kaikki kasvujättiläiset Aasiasta!

Katso: https://www.mckinsey.com/featured-insights/innovation-and-growth/outperformers-high-growth-emerging-economies-and-the-companies-that-propel-them

*

Lisäksi McKinsey listaa 11 kpl harvemmin mainittuja kansantalouksia, jotka kuitenkin ovat kasvaneet vähintään 5 % viimeisten 20 vuoden aikana  (BKT/capita).

Nämä maat ovat:

Azerbaijan 8,2 %; Valko-Venäjä 5,6 %; Kambodza 5,8 %; Etiopia 4,8 %; Intia 5,3 %; Kazakshtan 5,2 %; Laos 5,4 %; Myanmar 8,9 %; Turkmenistan 6,1 %; Uzbekistan 5,1, % sekä Vietnam 5,1 %.

Yksi maa Euroopasta: Valko-Venäjä – tuo ”hylkiö”!

Yksi maa Afrikasta: Etiopia.

Yhdeksän (9) maata Aasiasta.

Nousevia, notkeita maita.  Monessa niistä on tapeltu ja tapettu, mutta niin vain talous kasvaa.

Eurooppa – sinä hyväkäs ja ylpeä, tukistaisin jos viitsisin. Niin paljon olet hukannut talenttiasi ja perintöäsi, leiponut leiviskääsi turhuuden turuille ja kätkenyt kynttiläsi…

Yhdysvalloista, tästä nykyisestä en puhu mitään.

Kenellä rahat, sillä tykit; kenellä tykit, sillä hegemonia.

Kenellä hegemonia, se määrää ajanhengen ja kulttuurisen kuvan.

Siksi huolestuttavaa – vai onko?

*

Historian lehti on kääntynyt.

Me – Lännen ”arvoyhteisön jäsenet” elämme vielä edellisellä sivulla.

Näin on asiat vuoden 2018 jKr kääntyessä lopuilleen.

Mitä tuokaan mukanaan uusi vuosi 2019.  Jotain vanhaa, tämänkaltaista , jotain uutta, jotain sinistä?  Kunhan se sini ei ole savua ja hapen puutetta..

*

https://www.mckinsey.com/featured-insights/innovation-and-growth/outperformers-high-growth-emerging-economies-and-the-companies-that-propel-them

]]>
10 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266553-maailman-talouden-keskipiste-saapuu-kiinaan-2020#comments Globaalitalous Hegemonia Kaupan vapaudet Kiina Nationalismi Fri, 28 Dec 2018 11:00:28 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266553-maailman-talouden-keskipiste-saapuu-kiinaan-2020
Alain de Benoist keltaliiveistä http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266109-alain-de-benoist-keltaliiveista <p><strong>Alain de Benoist</strong> (s. 1943) on Ranskan ns. &rdquo;uuden oikeiston&rdquo; (Nouvelle droite) kärkinimiä, tuottelias kirjailija, esseisti ja ajatushautomo GRECEn johtaja. &rdquo;Uusi oikeisto&rdquo; puolestaan vastaa aika tavalla amerikkalaista alt right -liikettä sillä merkittävällä erolla että se on huomattavasti Atlantin takaista serkkuaan vanhempi liike. Muutenkin sen painotukset toki ovat omansa näköiset ja poikkeavat alt rightin kannoista jo siksikin, että eurooppalainen todellisuus on hieman toinen kuin amerikkalainen. Mutta ns. suurissa linjoissa liikkeillä on paljon yhteistä, mm. siinä, että kumpikaan ei kovin helposti istu sovinnaisiin, aikansa eläneisiin vasemmisto &ndash; oikeisto -dikotomioihin. Kuten ei muuten istu keltaliivien kansanliikekään.</p><p>Seuraavassa Alain de Benoistin haastattelu, missä hän avaa näkemyksiään nyt ajankohtaisesta keltaliivien liikkeestä. Haastattelu on julkaistu 11.12. kansallismielisten bretonien Breizh-info -sivustolla. Suomennos on minun. Alkuperäinen juttu on täällä:&nbsp;<a href="https://www.breizh-info.com/2018/12/11/107494/alain-de-benoist-quoi-quil-se-passe-les-gilets-jaunes-ont-deja-gagne-interview">https://www.breizh-info.com/2018/12/11/107494/alain-de-benoist-quoi-quil-se-passe-les-gilets-jaunes-ont-deja-gagne-interview</a></p><p>&nbsp;</p><p>***</p><p>&nbsp;</p><p><strong>ALAIN DE BENOIST: &rdquo;MITÄ IKINÄ TAPAHTUUKIN, KELTALIIVIT OVAT JO VOITTANEET&rdquo;</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kuinka arvioisitte näitä muutaman viimeisen viikonlopun tapahtumia?</strong></p><p>Silmiinpistävintä tässä liikehdinnässä on mielestäni ennen muuta sen jatkuvuus. Vaikka hallitus odotti jännityksen laukeavan ajan myötä kansan saatua päästellä höyryjä, niin näin ei ole käynyt. Tämä taas on seurausta liikkeen osoittamasta poikkeuksellisesta päättäväisyydestä, mihin voidaan lisätä vielä se hämmästyttävä kypsyys, joka ilmenee liikkeen kannanilmaisuissa. Keltaliivit eivät ainoastaan ole kieltäytyneet määrittelemästä agendaansa &rdquo;oikeiston&rdquo; tai &rdquo;vasemmiston&rdquo; termein ja viitanneet päättäväisesti kintaalla niin puolueiden kuin ammattiliittojenkin kosiskeluille; he eivät myöskään ole langenneet yhteenkään lehdistön virittelemään ansaan, ja he osoittavat mediaa kohtaan pelkkää halveksuntaa. Televisiokameroiden edessä he esiintyvät ihailtavan tervejärkisesti, lujasti ja hämmentymättä mutta antamatta itsestään mitenkään ylikiihottunutta vaikutelmaa.</p><p>Heidän suuttumuksensa ja päättäväisyytensä osoittavat, että useimmat heistä ovat nyt päätyneet sellaiseen elämäntilanteeseen, missä heillä ei mielestään enää ole mitään menetettävää. Tässä suhteessa he ovat edustava otos siitä osasta Ranskan kansaa, joka on ymmärtänyt, että elämä ei voi jatkua tällaisena. Siksi he ovat nousseet kapinaan, joka on kehittymässä täydeksi kansannousuksi.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Eikö keltaliivejä kuitenkin ole arvosteltu turvautumisesta väkivaltaan?</strong></p><p>Todetaanpa kuitenkin aivan ensiksi, että kaikkein pahin huligaani on Emmanuel Macron. Juuri hän on katkaissut kansalaisyhteiskunnan (<em>corps intermédiaires</em>) selän, kurjistanut keskiluokan, heikentänyt sosiaaliturvaa, edistänyt suurpääoman asiaa palkansaajien kustannuksella, korottanut veroja ja välttämättömiä elinkustannuksia. Macron nousi asemaansa tasavallan presidenttinä julkilausuttuna tavoitteenaan pakottaa &rdquo;vastahakoiset gallialaiset&rdquo; [<em>Gaulois réfractaires</em>, viittaus Asterixin kylän &rdquo;impivaaralaiseen&rdquo; muutosvastarinta-asenteeseen. Suom. huom.] avautumaan globalisaation ja markkinaliberalismin vaatimuksille. Kansaa ei petetä; se omaksui nopeasti tunnuslauseekseen &rdquo;Macron erotkoon!&rdquo; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Joulukuun ensimmäisen päivän aikana erityisesti Champs-Élysées&rsquo;llä koettu väkivalta oli lähinnä keltaliivien joukkoon soluttautuneiden mutta näiden asialle tyystin vieraiden hulinoitsijoiden aiheuttamaa. Tämän saattoi nähdä selvästi Riemukaaren aukiolla, missä todelliset keltaliivit suojelivat tuntemattoman sotilaan haudalla palavaa ikuista tulta Marseljeesia laulaen samaan aikaan kun kommandopipoiset huligaanit keskittyivät vandalismiin. Vaikka vandaalien henkilöllisyydet olivat täysin poliisin tiedossa, heidän annettiin vapaasti riehua siinä toivossa, että se koituisi keltaliivien imagotappioksi, mutta kukaan ei kuitenkaan mennyt tähän halpaan. Joulukuun kahdeksantena päivänä väkivalta oli jo selvästi vähäisempää, ja se johtui yksinkertaisesti siitä, että poliisi oli nyt turvautunut ennaltaehkäiseviin pidätyksiin&nbsp; &nbsp;</p><p>Väkivallan suhteen illuusiottomana, vanhana <a href="https://www.britannica.com/biography/Georges-Sorel"><strong>Georges Sorel</strong></a>in lukijana voisin vielä lisätä, että väkivalta voi kaikesta huolimatta joissain tilanteissa olla oikeutettua, kunhan se vain on johdonmukaista. Kun valta menettää legitimiteettinsä, kapinaan ei ole ainoastaan oikeutta, siihen on suoranainen velvollisuus. Asiaa voi pitää valitettavana, jos tahtoo, mutta mikään menestyksekäs historiallinen liike ei ole koskaan voinut kokonaan välttyä turvautumasta väkivaltaan. Bastiljin valtausta 14. heinäkuuta 1789 juhlitaan nykyään, kuten kaikki tiedämme, Ranskan tasavallan syntyhetkenä, eikä siinäkään vältytty tietyiltä &rdquo;ylilyönneiltä&rdquo;. Mutta ennen kaikkea on ymmärrettävä, että ilman voimankäyttöä keltaliivit eivät olisi koskaan saavuttaneet yhtään mitään. Muutaman vuoden takaiset, avioliiton rajaamista miehen ja naisen väliseksi instituutioksi puolustaneet <a href="http://www.lamanifpourtous.fr/c13-comprendre/the-heart-of-the-matter/"><strong>Manif pour tous</strong></a> -mielenosoitukset keräsivät kaduille valtavia kansanjoukkoja, mutta raukesivat lopulta tyhjiin. Viimeisen päälle hyväkäytöksiset ihmiset eivät tee vallankumouksia! Keltaliivien edessä julkinen valta on peräytynyt, koska se pelkää. Tämä pelko tulee vielä jonain päivänä muuttumaan paniikiksi.</p><p>Viime viikonlopun alla kuultiin valtaeliitin edustajien maalailevan apokalyptisiä näkymiä seuraaville päiville, mikäli keltaliivit eivät &rdquo;rauhoittuisi&rdquo; ja &rdquo;järkevöityisi&rdquo;. Tämä on klassinen strategia: kun ensin on demonisoitu, tuomittu ja parjattu protestia sekä kaikin tavoin heitetty öljyä sen liekkeihin, niin sitten yritetään riisua protestoijat aseista kutsumalla nämä kaikki keskustelemaan &rdquo;yhteisen pöydän ympärille&rdquo;; tämä vaikuttaa lähinnä pyrkimykseltä hyssytellä koko protesti kuoliaaksi. On todella surullista havaita, että opposition &rdquo;oikea&rdquo; laita on sydämensä kyllyydestä veisannut samaa virttä yhdessä hallituksen kanssa. No, eipä tuo toisaalta ole ensimmäinen kerta, kun poroporvarillinen oikeisto on asettunut tukemaan epäoikeudenmukaisuutta voidakseen vastustaa epäjärjestystä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kuinka selittäisitte naisten massiivisen läsnäolon keltaliivien liikkeessä?&nbsp; &nbsp;&nbsp;</strong></p><p>Siinä vaiheessa, kun ruokakunnan tulot alittavat toimeentulominimin, se on yleensä perheen nainen, joka ensimmäisenä ymmärtää, että meneillään olevan tilikauden lähestyessä loppuaan on varauduttava kiristämään nälkävyötä. Meidän aikoinamme yhä useampi kotitalous on yksinhuoltajaäitien johtama, ja heidän tilanteensa on vielä paljon normiperheenäitien olosuhteita dramaattisempi. Tämä naisten runsaslukuisuus liikkeessä on kaiken kaikkiaan erittäin paljastava piirre. Naiset näyttelevät yleensäkin huomattavaa roolia kaikissa suurissa yhteiskunnallisissa mullistuksissa, ja heitä löytyy usein jopa niiden johdosta. Tämä on naisille erityisen ominainen tapa toteuttaa omaa tasa-arvoisuuttaan, vaikka se ei ehkä olekaan mieleen niille Pariisin &rdquo;sievisteleville hupsuille&rdquo; [<em>Les précieuses ridicules</em>, viittaus Molièren häijyyn, nousukasporvariston vastaiseen klassiseen satiiriin. Suom. huom.], joita ei kiinnosta mikään muu kuin poliittisesti korrekti höpsötys gender-teorian tai Me Too -kampanjan parissa.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Pitäisittekö keltaliivien liikettä merkitykseltään historiallisena? </strong></p><p>Sen historiallisuudesta ei ole pienintäkään epäilystä. Keltaliivien kansannousu eroaa radikaalisti kaikesta siitä, mitä olemme kokeneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Liikkeen vertaaminen vuoden 1934 helmikuun 6. päivän <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/6_February_1934_crisis"><strong>kriisiin</strong></a> on irvokasta, ja vuoden 1968 toukokuun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Pariisin_opiskelijamellakat_1968"><strong>tapahtumiin</strong></a> vertaaminen on sitä monin verroin. Pasolini närkästytti vasemmistolaisia ystäviään julistaessaan keväällä -68 tuntevansa suurempaa yhteyttä mellakkapoliisiin, jonka jäsenet sentään olivat taustaltaan proletaareja, kuin mellakoiviin opiskelijoihin, jotka olivat pelkkiä pikkuporvareita. Tänäänkin muutamat järjestysvoimien edustajat ovat uskaltautuneet veljeilemään keltaliivien kanssa, koska he tuntevat olevansa lähtöisin samasta sosioekonomisesta taustasta kuin nämä. Vuoden 1968 mellakoiden loppuvaiheessa Ranskan kansan syvät rivit marssivat Champs-Elysées&rsquo;llä osoittaakseen mieltään sen puolesta, että vihdoin rauhoituttaisiin; tänä päivänä nämä samat ihmiset tai heidän hengenheimolaisensa osoittavat mieltään samaisen Champs-Elysées -kadun koko pituudelta, heidän viestinsä on suunnattu Macronille ja kuuluu: &rdquo;Ala kalppia!&rdquo; Mittasuhteissa on eroa. Jos tahdomme löytää keltaliivien liikkeeseen verrannollisen edeltäjän, on palattava vuoden 1830, vuoden 1848 tai vuoden 1871 tapahtumiin, ehkä jopa kansan valituskirjelmiin ja niitä seuraaviin valtiopäiviin 1789.</p><p>Se mikä alkoi yksinkertaisena verokapinana, muuttui hyvin nopeasti yhteiskunnalliseksi kansannousuksi ja lopulta totaaliseksi vallankumoukseksi sellaista järjestelmää vastaan, jonka kanssa Ranskan kansa ei enää halunnut olla missään tekemisissä. Enteileekö keltaliivien liike uutta vallankumousta? Kaikki vallankumouksen ainekset eivät vielä selvästikään ole koossa, mutta kyllä tässä vähintään vallankumouksen kenraaliharjoituksesta voi puhua. Sillä välin kansa käyttää sille kuuluvaa erottamisvaltaa. Nyt sen pitäisi vielä sisäistää se tosiasia, että juuri sille kuuluu myös perustuslakia säätävä valta ja että mikäli se mielii saada tahtonsa läpi, niin koko yhteiskunta on muutettava, pelkkä hallituksen vaihto ei riitä. Siinä vaiheessa, kun tämä tosiasia täysin ymmärretään, on aika ryhtyä puhumaan VI tasavallasta, ehkä peräti Ranskan toisesta vallankumouksesta.&nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Entä mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua?&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</strong></p><p>Vaikea sanoa. Macron ei selvästikään suostu eroamaan. Kansanäänestys on hyvin epätodennäköinen (eihän ole täyttä selvyyttä edes äänestettävästä kysymyksestä); kansalliskokouksen hajottamisen seurauksena olisi yritettävä muodostaa työläästi toimiva kokoomushallitus; pääministerin vaihdos voisi tulla kyseeseen, mutta Édouard Philippen vaihtaminen vaikkapa François Bayrou&rsquo;hun ei ratkaisi pääasiaa. Hallitus on tapansa mukaan reagoinut sekä liian myöhään että toivottoman kömpelöllä tavalla. Eliitti on kauhun lamauttama, kommentaattorit ovat tapansa mukaan aivan pihalla tapahtumien todellisesta merkityksestä, macronilainen uudistusohjelma on karahtanut lopullisesti karille; ja Macron itse, joka vielä hetki sitten uneksi olevansa Olympos-vuorella hallitseva Jupiter, kokee nyt itsensä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tarpeian_kallio"><strong>Tarpeian kallio</strong></a>n reunalla vapisevaksi Narkissokseksi takanaan vihainen kansa.</p><p>Mitä ikinä tapahtuukin, keltaliivit ovat joka tapauksessa jo voittaneet. He ovat voittaneet, koska ovat onnistuneet saamaan julkisen vallan perääntymään; se ei ole onnistunut porvarillisilta homoavioliittojen vastustajilta, ei hedelmöityshoitojen vastustajilta, ei ammattiliitoilta eikä minkään ammattiryhmän lakkoilijoilta. Keltaliivit ovat voittaneet, koska he ovat onnistuneet tekemään näkyväksi sen tosiasian, jota on kaikin voimin yritetty pitää pimennossa: kansan, joka on tämän maan sielu. He ovat onnistuneet näyttämään, että he ovat olemassa ja että heillä on takanaan lähes koko väestön jakamaton tuki; he ovat lujasti päättäneet säilyttää paitsi ostovoimansa myös yhteisöllisyytensä. He ovat voittaneet, koska he eivät enää suostu nielemään eliitin halveksuntaa, he ovat löytäneet arvokkuutensa uudelleen. Viime presidentinvaalien toisella kierroksella vaihtoehtoina näyttivät olevan &rdquo;Macron tai kaaos&rdquo;. No, kansa äänesti Macronia, mutta sai ensi hetkestä lähtien kohdata kaaoksen. Tämä kaaos leviää nyt kaikkialle, paitsi Ranskaan myös muualle Eurooppaan. Kansainvälisen finanssikriisin takia vallitsevalla ideologialla, joka yksin kantaa tilanteesta vastuun, on edessään kauhistuttavat ajat.&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alain de Benoist (s. 1943) on Ranskan ns. ”uuden oikeiston” (Nouvelle droite) kärkinimiä, tuottelias kirjailija, esseisti ja ajatushautomo GRECEn johtaja. ”Uusi oikeisto” puolestaan vastaa aika tavalla amerikkalaista alt right -liikettä sillä merkittävällä erolla että se on huomattavasti Atlantin takaista serkkuaan vanhempi liike. Muutenkin sen painotukset toki ovat omansa näköiset ja poikkeavat alt rightin kannoista jo siksikin, että eurooppalainen todellisuus on hieman toinen kuin amerikkalainen. Mutta ns. suurissa linjoissa liikkeillä on paljon yhteistä, mm. siinä, että kumpikaan ei kovin helposti istu sovinnaisiin, aikansa eläneisiin vasemmisto – oikeisto -dikotomioihin. Kuten ei muuten istu keltaliivien kansanliikekään.

Seuraavassa Alain de Benoistin haastattelu, missä hän avaa näkemyksiään nyt ajankohtaisesta keltaliivien liikkeestä. Haastattelu on julkaistu 11.12. kansallismielisten bretonien Breizh-info -sivustolla. Suomennos on minun. Alkuperäinen juttu on täällä: https://www.breizh-info.com/2018/12/11/107494/alain-de-benoist-quoi-quil-se-passe-les-gilets-jaunes-ont-deja-gagne-interview

 

***

 

ALAIN DE BENOIST: ”MITÄ IKINÄ TAPAHTUUKIN, KELTALIIVIT OVAT JO VOITTANEET”

 

Kuinka arvioisitte näitä muutaman viimeisen viikonlopun tapahtumia?

Silmiinpistävintä tässä liikehdinnässä on mielestäni ennen muuta sen jatkuvuus. Vaikka hallitus odotti jännityksen laukeavan ajan myötä kansan saatua päästellä höyryjä, niin näin ei ole käynyt. Tämä taas on seurausta liikkeen osoittamasta poikkeuksellisesta päättäväisyydestä, mihin voidaan lisätä vielä se hämmästyttävä kypsyys, joka ilmenee liikkeen kannanilmaisuissa. Keltaliivit eivät ainoastaan ole kieltäytyneet määrittelemästä agendaansa ”oikeiston” tai ”vasemmiston” termein ja viitanneet päättäväisesti kintaalla niin puolueiden kuin ammattiliittojenkin kosiskeluille; he eivät myöskään ole langenneet yhteenkään lehdistön virittelemään ansaan, ja he osoittavat mediaa kohtaan pelkkää halveksuntaa. Televisiokameroiden edessä he esiintyvät ihailtavan tervejärkisesti, lujasti ja hämmentymättä mutta antamatta itsestään mitenkään ylikiihottunutta vaikutelmaa.

Heidän suuttumuksensa ja päättäväisyytensä osoittavat, että useimmat heistä ovat nyt päätyneet sellaiseen elämäntilanteeseen, missä heillä ei mielestään enää ole mitään menetettävää. Tässä suhteessa he ovat edustava otos siitä osasta Ranskan kansaa, joka on ymmärtänyt, että elämä ei voi jatkua tällaisena. Siksi he ovat nousseet kapinaan, joka on kehittymässä täydeksi kansannousuksi.    

 

Eikö keltaliivejä kuitenkin ole arvosteltu turvautumisesta väkivaltaan?

Todetaanpa kuitenkin aivan ensiksi, että kaikkein pahin huligaani on Emmanuel Macron. Juuri hän on katkaissut kansalaisyhteiskunnan (corps intermédiaires) selän, kurjistanut keskiluokan, heikentänyt sosiaaliturvaa, edistänyt suurpääoman asiaa palkansaajien kustannuksella, korottanut veroja ja välttämättömiä elinkustannuksia. Macron nousi asemaansa tasavallan presidenttinä julkilausuttuna tavoitteenaan pakottaa ”vastahakoiset gallialaiset” [Gaulois réfractaires, viittaus Asterixin kylän ”impivaaralaiseen” muutosvastarinta-asenteeseen. Suom. huom.] avautumaan globalisaation ja markkinaliberalismin vaatimuksille. Kansaa ei petetä; se omaksui nopeasti tunnuslauseekseen ”Macron erotkoon!”        

Joulukuun ensimmäisen päivän aikana erityisesti Champs-Élysées’llä koettu väkivalta oli lähinnä keltaliivien joukkoon soluttautuneiden mutta näiden asialle tyystin vieraiden hulinoitsijoiden aiheuttamaa. Tämän saattoi nähdä selvästi Riemukaaren aukiolla, missä todelliset keltaliivit suojelivat tuntemattoman sotilaan haudalla palavaa ikuista tulta Marseljeesia laulaen samaan aikaan kun kommandopipoiset huligaanit keskittyivät vandalismiin. Vaikka vandaalien henkilöllisyydet olivat täysin poliisin tiedossa, heidän annettiin vapaasti riehua siinä toivossa, että se koituisi keltaliivien imagotappioksi, mutta kukaan ei kuitenkaan mennyt tähän halpaan. Joulukuun kahdeksantena päivänä väkivalta oli jo selvästi vähäisempää, ja se johtui yksinkertaisesti siitä, että poliisi oli nyt turvautunut ennaltaehkäiseviin pidätyksiin   

Väkivallan suhteen illuusiottomana, vanhana Georges Sorelin lukijana voisin vielä lisätä, että väkivalta voi kaikesta huolimatta joissain tilanteissa olla oikeutettua, kunhan se vain on johdonmukaista. Kun valta menettää legitimiteettinsä, kapinaan ei ole ainoastaan oikeutta, siihen on suoranainen velvollisuus. Asiaa voi pitää valitettavana, jos tahtoo, mutta mikään menestyksekäs historiallinen liike ei ole koskaan voinut kokonaan välttyä turvautumasta väkivaltaan. Bastiljin valtausta 14. heinäkuuta 1789 juhlitaan nykyään, kuten kaikki tiedämme, Ranskan tasavallan syntyhetkenä, eikä siinäkään vältytty tietyiltä ”ylilyönneiltä”. Mutta ennen kaikkea on ymmärrettävä, että ilman voimankäyttöä keltaliivit eivät olisi koskaan saavuttaneet yhtään mitään. Muutaman vuoden takaiset, avioliiton rajaamista miehen ja naisen väliseksi instituutioksi puolustaneet Manif pour tous -mielenosoitukset keräsivät kaduille valtavia kansanjoukkoja, mutta raukesivat lopulta tyhjiin. Viimeisen päälle hyväkäytöksiset ihmiset eivät tee vallankumouksia! Keltaliivien edessä julkinen valta on peräytynyt, koska se pelkää. Tämä pelko tulee vielä jonain päivänä muuttumaan paniikiksi.

Viime viikonlopun alla kuultiin valtaeliitin edustajien maalailevan apokalyptisiä näkymiä seuraaville päiville, mikäli keltaliivit eivät ”rauhoittuisi” ja ”järkevöityisi”. Tämä on klassinen strategia: kun ensin on demonisoitu, tuomittu ja parjattu protestia sekä kaikin tavoin heitetty öljyä sen liekkeihin, niin sitten yritetään riisua protestoijat aseista kutsumalla nämä kaikki keskustelemaan ”yhteisen pöydän ympärille”; tämä vaikuttaa lähinnä pyrkimykseltä hyssytellä koko protesti kuoliaaksi. On todella surullista havaita, että opposition ”oikea” laita on sydämensä kyllyydestä veisannut samaa virttä yhdessä hallituksen kanssa. No, eipä tuo toisaalta ole ensimmäinen kerta, kun poroporvarillinen oikeisto on asettunut tukemaan epäoikeudenmukaisuutta voidakseen vastustaa epäjärjestystä.

 

Kuinka selittäisitte naisten massiivisen läsnäolon keltaliivien liikkeessä?    

Siinä vaiheessa, kun ruokakunnan tulot alittavat toimeentulominimin, se on yleensä perheen nainen, joka ensimmäisenä ymmärtää, että meneillään olevan tilikauden lähestyessä loppuaan on varauduttava kiristämään nälkävyötä. Meidän aikoinamme yhä useampi kotitalous on yksinhuoltajaäitien johtama, ja heidän tilanteensa on vielä paljon normiperheenäitien olosuhteita dramaattisempi. Tämä naisten runsaslukuisuus liikkeessä on kaiken kaikkiaan erittäin paljastava piirre. Naiset näyttelevät yleensäkin huomattavaa roolia kaikissa suurissa yhteiskunnallisissa mullistuksissa, ja heitä löytyy usein jopa niiden johdosta. Tämä on naisille erityisen ominainen tapa toteuttaa omaa tasa-arvoisuuttaan, vaikka se ei ehkä olekaan mieleen niille Pariisin ”sievisteleville hupsuille” [Les précieuses ridicules, viittaus Molièren häijyyn, nousukasporvariston vastaiseen klassiseen satiiriin. Suom. huom.], joita ei kiinnosta mikään muu kuin poliittisesti korrekti höpsötys gender-teorian tai Me Too -kampanjan parissa.

 

Pitäisittekö keltaliivien liikettä merkitykseltään historiallisena?

Sen historiallisuudesta ei ole pienintäkään epäilystä. Keltaliivien kansannousu eroaa radikaalisti kaikesta siitä, mitä olemme kokeneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Liikkeen vertaaminen vuoden 1934 helmikuun 6. päivän kriisiin on irvokasta, ja vuoden 1968 toukokuun tapahtumiin vertaaminen on sitä monin verroin. Pasolini närkästytti vasemmistolaisia ystäviään julistaessaan keväällä -68 tuntevansa suurempaa yhteyttä mellakkapoliisiin, jonka jäsenet sentään olivat taustaltaan proletaareja, kuin mellakoiviin opiskelijoihin, jotka olivat pelkkiä pikkuporvareita. Tänäänkin muutamat järjestysvoimien edustajat ovat uskaltautuneet veljeilemään keltaliivien kanssa, koska he tuntevat olevansa lähtöisin samasta sosioekonomisesta taustasta kuin nämä. Vuoden 1968 mellakoiden loppuvaiheessa Ranskan kansan syvät rivit marssivat Champs-Elysées’llä osoittaakseen mieltään sen puolesta, että vihdoin rauhoituttaisiin; tänä päivänä nämä samat ihmiset tai heidän hengenheimolaisensa osoittavat mieltään samaisen Champs-Elysées -kadun koko pituudelta, heidän viestinsä on suunnattu Macronille ja kuuluu: ”Ala kalppia!” Mittasuhteissa on eroa. Jos tahdomme löytää keltaliivien liikkeeseen verrannollisen edeltäjän, on palattava vuoden 1830, vuoden 1848 tai vuoden 1871 tapahtumiin, ehkä jopa kansan valituskirjelmiin ja niitä seuraaviin valtiopäiviin 1789.

Se mikä alkoi yksinkertaisena verokapinana, muuttui hyvin nopeasti yhteiskunnalliseksi kansannousuksi ja lopulta totaaliseksi vallankumoukseksi sellaista järjestelmää vastaan, jonka kanssa Ranskan kansa ei enää halunnut olla missään tekemisissä. Enteileekö keltaliivien liike uutta vallankumousta? Kaikki vallankumouksen ainekset eivät vielä selvästikään ole koossa, mutta kyllä tässä vähintään vallankumouksen kenraaliharjoituksesta voi puhua. Sillä välin kansa käyttää sille kuuluvaa erottamisvaltaa. Nyt sen pitäisi vielä sisäistää se tosiasia, että juuri sille kuuluu myös perustuslakia säätävä valta ja että mikäli se mielii saada tahtonsa läpi, niin koko yhteiskunta on muutettava, pelkkä hallituksen vaihto ei riitä. Siinä vaiheessa, kun tämä tosiasia täysin ymmärretään, on aika ryhtyä puhumaan VI tasavallasta, ehkä peräti Ranskan toisesta vallankumouksesta.   

 

Entä mitä seuraavaksi mahtaa tapahtua?        

Vaikea sanoa. Macron ei selvästikään suostu eroamaan. Kansanäänestys on hyvin epätodennäköinen (eihän ole täyttä selvyyttä edes äänestettävästä kysymyksestä); kansalliskokouksen hajottamisen seurauksena olisi yritettävä muodostaa työläästi toimiva kokoomushallitus; pääministerin vaihdos voisi tulla kyseeseen, mutta Édouard Philippen vaihtaminen vaikkapa François Bayrou’hun ei ratkaisi pääasiaa. Hallitus on tapansa mukaan reagoinut sekä liian myöhään että toivottoman kömpelöllä tavalla. Eliitti on kauhun lamauttama, kommentaattorit ovat tapansa mukaan aivan pihalla tapahtumien todellisesta merkityksestä, macronilainen uudistusohjelma on karahtanut lopullisesti karille; ja Macron itse, joka vielä hetki sitten uneksi olevansa Olympos-vuorella hallitseva Jupiter, kokee nyt itsensä Tarpeian kallion reunalla vapisevaksi Narkissokseksi takanaan vihainen kansa.

Mitä ikinä tapahtuukin, keltaliivit ovat joka tapauksessa jo voittaneet. He ovat voittaneet, koska ovat onnistuneet saamaan julkisen vallan perääntymään; se ei ole onnistunut porvarillisilta homoavioliittojen vastustajilta, ei hedelmöityshoitojen vastustajilta, ei ammattiliitoilta eikä minkään ammattiryhmän lakkoilijoilta. Keltaliivit ovat voittaneet, koska he ovat onnistuneet tekemään näkyväksi sen tosiasian, jota on kaikin voimin yritetty pitää pimennossa: kansan, joka on tämän maan sielu. He ovat onnistuneet näyttämään, että he ovat olemassa ja että heillä on takanaan lähes koko väestön jakamaton tuki; he ovat lujasti päättäneet säilyttää paitsi ostovoimansa myös yhteisöllisyytensä. He ovat voittaneet, koska he eivät enää suostu nielemään eliitin halveksuntaa, he ovat löytäneet arvokkuutensa uudelleen. Viime presidentinvaalien toisella kierroksella vaihtoehtoina näyttivät olevan ”Macron tai kaaos”. No, kansa äänesti Macronia, mutta sai ensi hetkestä lähtien kohdata kaaoksen. Tämä kaaos leviää nyt kaikkialle, paitsi Ranskaan myös muualle Eurooppaan. Kansainvälisen finanssikriisin takia vallitsevalla ideologialla, joka yksin kantaa tilanteesta vastuun, on edessään kauhistuttavat ajat.       

]]>
5 http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266109-alain-de-benoist-keltaliiveista#comments globalisaatio Keltaliivit Macron Nationalismi Ranska Wed, 19 Dec 2018 08:04:15 +0000 Mika Keränen http://mikanter.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266109-alain-de-benoist-keltaliiveista
Espanjan nationalismi ja Vox http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265647-espanjan-nationalismi-ja-vox <p>Kirjoitin kaksi&nbsp; kuukautta sitten blogiini jutun Espanjan äärioikeiston noususta ja sen näkyvimmästä ilmentymästä rasistisesta, homofobisesta ja muukalaisvastaisesta Vox-puolueesta. Andalucían aluevaaleissa kuun alussa se murtautui sitten ns.instituutioihin saamalla 12 paikkaa 109:sta itsehallintoalueen parlamenttiin ja pääsi samalla vaa&#39;ankieliasemaan vasemmiston ja perinteisen oikeiston väliin.</p><p>Puolueen puheenjohtaja, entinen oikeistopuolue PP:n jäsen Santiago Abascal saikin vaalimenestyksestä lisää intoa ja jyrkkyyttä lausuntoihinsa: itsehallintoalueet on lopetettava, toimivaltuudet on palautettava keskushallitukselle. Erityisesti Katalonia on rassannut Abascalin mieltä; Katalonian itsehallinto on lopetettava heti ja sen oma poliisi korvattava valtiollisella poliisilla.</p><p>Abascal sai onnitteluja muun muassa Ranskan äärioikeiston pomolta Marine Le Peniltä ja Yhdysvaltain rasistisen Ku Klux Klanin entiseltä johtajalta. Espanjan kahden suurimman oikeistopuolueen PP:n ja Ciudadanosin johtajat, valemaisteri Pablo Casado ja CV:tään näpelöinyt Albert Rivera eivät myöskään näyttäneet olevan kovin pahoillaan uudesta kilpailijasta.</p><p>Casado, Rivera ja Abascal ovat yhteisvoimin hyökänneet muun muassa Katalonian opetuslaitosta ja kieltä vastaan; ainakin Abascal tekisi varmaan mielellään putinit, kieltäisi vähemmistökielten käytön kokonaan opetuksessa ja palauttaisi näin Espanjan tässä asiassa tukevasti diktaattori Francon käytäntöön.</p><p>Espanjan äärioikeiston nousevaa kannatusta eivät kuitenkaan herättäneet kuten muualla Euroopassa 2010-luvun taantuma, kasvanut taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, eläkkeiden leikkaukset, nuorten valtava työttömyys ja pätkätöiden kasvu, asuntomarkkinoiden ongelmat ja PP:n toinen toistaan seuranneet korruptioskandaalit.</p><p>Madridin CarlosIII-yliopiston sosiologian professori Ignacio Sánchez-Cuenca pitää Andalucían vaalien jälkeen kirjoittamassaan artikkelisessa Voxin nousun perimmäisenä syynä Katalonian kriisiä. PP:n hallitus ei moneen vuoteen yrittänyt ratkaista kiihtyvää kriisiä poliittisesti, mikä puolestaan radikalisoi itsenäisyysmielisiä katalonialaispuolueita ja johti lopulta huonosti harkittuun itsenäisyysjulistukseen kaikkine seurauksineen.</p><p>Katalonia aktivoi Sánchez-Cuencan mukaan espanjalaisen nationalismin tylyimmän ja suvaitsemattomimman puolen ja tuotti eräänlaisen poliittisen tulehduksen; iso osa espanjalaista yhteiskuntaa pitää Katalonian kriisiä hyökkäyksenä itseään vastaan, haavana kansallisessa ylpeydessä. Siitä on syntynyt kostava, yksipuolinen mielipide, joka näkee Katalonian itsenäisyysliikkeen patologisena poikkeamana. Se pitää korjata oikeustoimin, johtajat vankilaan eikä mitään neuvotteluja.</p><p>&nbsp;Keskusteluilmapiiriä ovat erityisesti myrkyttäneet Madridin oikeistolainen, espanjalaisessa nationalismissa porskuttava media, valemaisteri Casado ja Rivera, jotka Voxin vuoksi ovat kilpaa koventaneet asenteitaan Kataloniaa vastaan. Samalla linjalla ovat olleet myös ns. älymystön enemmistö ja useimmat kommentaattorit sekä demaripuolue PSOE:n vanhat jäärät 80-ja 90-luvuilta. Osansa siihen ovat antaneet myös itsenäisyyspuolen monet&nbsp; poliittisesti varsin typerät lausunnot.</p><p>Euroopassa tilanne nähdään toisella tavalla. Tuomarit eivät ole löytäneet todisteita kapinasta tai maanpetoksesta ja siksi hylänneet Espanjan katalonialaispoliitikkoja koskevat luovutuspyynnöt. Yhdeksässä maassa tehdyn tutkimuksen mukaan selvä enemmistö belgialaisista, saksalaisista, briteistä, ranskalaisista, italialaisista, hollantilaisista, puolalaisista, ruotsalaisista ja portugalilaisista piti edellisen pääministerin Mariano Rajoyn hallituksen Katalonia-politiikkaa liian autoritaarisena ja neuvottelut tyrmäävänä.</p><p>Sen sijaan Espanjassa Sánchez-Cuencan mukaan tuollaista arvostelua hallitusta, oikeuslaitosta ja monarkiaa kohtaan esittäviä pidetään itsenäisyysliikkeen kätyreinä ja siksi petoksena Espanjaa kohtaan.</p><p>Tällainen ilmapiiri on ollut omiaan raivaamaan tietä Voxin trumpilaisittain yksinkertaisille iskulauseille Espanja ensin, teemme Espanjasta suuren. PP:n siipien alle vuosikymmeniksi piiloutunut äärioikeisto on nyt ryöminyt esiin koloistaan, yrittää ratsastaa koko Euroopassa vallitsevan ääriokeistolaisen populismin aallonharjalla ja julistaa francolaista ilosanomaa yhdestä ja yhtenäisestä Espanjasta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kirjoitin kaksi  kuukautta sitten blogiini jutun Espanjan äärioikeiston noususta ja sen näkyvimmästä ilmentymästä rasistisesta, homofobisesta ja muukalaisvastaisesta Vox-puolueesta. Andalucían aluevaaleissa kuun alussa se murtautui sitten ns.instituutioihin saamalla 12 paikkaa 109:sta itsehallintoalueen parlamenttiin ja pääsi samalla vaa'ankieliasemaan vasemmiston ja perinteisen oikeiston väliin.

Puolueen puheenjohtaja, entinen oikeistopuolue PP:n jäsen Santiago Abascal saikin vaalimenestyksestä lisää intoa ja jyrkkyyttä lausuntoihinsa: itsehallintoalueet on lopetettava, toimivaltuudet on palautettava keskushallitukselle. Erityisesti Katalonia on rassannut Abascalin mieltä; Katalonian itsehallinto on lopetettava heti ja sen oma poliisi korvattava valtiollisella poliisilla.

Abascal sai onnitteluja muun muassa Ranskan äärioikeiston pomolta Marine Le Peniltä ja Yhdysvaltain rasistisen Ku Klux Klanin entiseltä johtajalta. Espanjan kahden suurimman oikeistopuolueen PP:n ja Ciudadanosin johtajat, valemaisteri Pablo Casado ja CV:tään näpelöinyt Albert Rivera eivät myöskään näyttäneet olevan kovin pahoillaan uudesta kilpailijasta.

Casado, Rivera ja Abascal ovat yhteisvoimin hyökänneet muun muassa Katalonian opetuslaitosta ja kieltä vastaan; ainakin Abascal tekisi varmaan mielellään putinit, kieltäisi vähemmistökielten käytön kokonaan opetuksessa ja palauttaisi näin Espanjan tässä asiassa tukevasti diktaattori Francon käytäntöön.

Espanjan äärioikeiston nousevaa kannatusta eivät kuitenkaan herättäneet kuten muualla Euroopassa 2010-luvun taantuma, kasvanut taloudellinen ja sosiaalinen epätasa-arvo, eläkkeiden leikkaukset, nuorten valtava työttömyys ja pätkätöiden kasvu, asuntomarkkinoiden ongelmat ja PP:n toinen toistaan seuranneet korruptioskandaalit.

Madridin CarlosIII-yliopiston sosiologian professori Ignacio Sánchez-Cuenca pitää Andalucían vaalien jälkeen kirjoittamassaan artikkelisessa Voxin nousun perimmäisenä syynä Katalonian kriisiä. PP:n hallitus ei moneen vuoteen yrittänyt ratkaista kiihtyvää kriisiä poliittisesti, mikä puolestaan radikalisoi itsenäisyysmielisiä katalonialaispuolueita ja johti lopulta huonosti harkittuun itsenäisyysjulistukseen kaikkine seurauksineen.

Katalonia aktivoi Sánchez-Cuencan mukaan espanjalaisen nationalismin tylyimmän ja suvaitsemattomimman puolen ja tuotti eräänlaisen poliittisen tulehduksen; iso osa espanjalaista yhteiskuntaa pitää Katalonian kriisiä hyökkäyksenä itseään vastaan, haavana kansallisessa ylpeydessä. Siitä on syntynyt kostava, yksipuolinen mielipide, joka näkee Katalonian itsenäisyysliikkeen patologisena poikkeamana. Se pitää korjata oikeustoimin, johtajat vankilaan eikä mitään neuvotteluja.

 Keskusteluilmapiiriä ovat erityisesti myrkyttäneet Madridin oikeistolainen, espanjalaisessa nationalismissa porskuttava media, valemaisteri Casado ja Rivera, jotka Voxin vuoksi ovat kilpaa koventaneet asenteitaan Kataloniaa vastaan. Samalla linjalla ovat olleet myös ns. älymystön enemmistö ja useimmat kommentaattorit sekä demaripuolue PSOE:n vanhat jäärät 80-ja 90-luvuilta. Osansa siihen ovat antaneet myös itsenäisyyspuolen monet  poliittisesti varsin typerät lausunnot.

Euroopassa tilanne nähdään toisella tavalla. Tuomarit eivät ole löytäneet todisteita kapinasta tai maanpetoksesta ja siksi hylänneet Espanjan katalonialaispoliitikkoja koskevat luovutuspyynnöt. Yhdeksässä maassa tehdyn tutkimuksen mukaan selvä enemmistö belgialaisista, saksalaisista, briteistä, ranskalaisista, italialaisista, hollantilaisista, puolalaisista, ruotsalaisista ja portugalilaisista piti edellisen pääministerin Mariano Rajoyn hallituksen Katalonia-politiikkaa liian autoritaarisena ja neuvottelut tyrmäävänä.

Sen sijaan Espanjassa Sánchez-Cuencan mukaan tuollaista arvostelua hallitusta, oikeuslaitosta ja monarkiaa kohtaan esittäviä pidetään itsenäisyysliikkeen kätyreinä ja siksi petoksena Espanjaa kohtaan.

Tällainen ilmapiiri on ollut omiaan raivaamaan tietä Voxin trumpilaisittain yksinkertaisille iskulauseille Espanja ensin, teemme Espanjasta suuren. PP:n siipien alle vuosikymmeniksi piiloutunut äärioikeisto on nyt ryöminyt esiin koloistaan, yrittää ratsastaa koko Euroopassa vallitsevan ääriokeistolaisen populismin aallonharjalla ja julistaa francolaista ilosanomaa yhdestä ja yhtenäisestä Espanjasta.

 

 

 

 

]]>
1 http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265647-espanjan-nationalismi-ja-vox#comments äärioikeiston nousu Espanja Nationalismi Tue, 11 Dec 2018 12:21:54 +0000 Antti Halinen http://anttihalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265647-espanjan-nationalismi-ja-vox